Cupido

26. Luku

- Hei! Ei sinne voi mennä! Maya kuului huutavan. Nostin katseeni tietokoneesta ja odotin, kuka kehtasi törmätä luvattomasti henkilökunnan tiloihin.

- Mark? Hämmästyin.
- Sanoiko hän todella niin? "Kiitos terveisistä ja hyvää jatkoa?!"
- Kuka? Helén?
- Kuka muukaan! Onko hän naimisissa? Seurustelee? Mies halusi tietää.
- Ei uskoakseni, mutta hänellä on haastava elämäntilanne, muotoilin.

- Avioero? Huoltajuuskiista?
- Ei ei, ei se liity millään tavalla parisuhteeseen, turhauduin. Kuinka voisin saada miehen hyväksymään sen, ettei hänen unelmiensa nainen ollut saavutettavissa?
- Enkö saisi edes kerran tavata häntä? En yritä mitään, mutta haluaisin vain nähdä uudelleen, entinen asiakkaani vetosi hieman murtuneella äänellä.

Sisimmässäni hellyin hieman ja samalla muistin, kuinka ystäväni oli pienen sekunnin hymyillyt ja punastunut kerrottuani viestin silloin eräs päivä. Muisto siitä sai minut sanomaan sanat, joita ehdin myöhemmin katumaan ja kiittelemään vielä moneen kertaan.

- Helénillä on tapana käyskennellä Keskuspuiston itäpäässä usein aamupäivisin. Enempää en valitettavasti voi auttaa.

Tiesin Markin olevan aamupäivisin hyvin sidottu työhönsä, joten ajan ostaminen Helénin etsimiseksi osoittaisi ainakin hänen tosissaan olemisen tason.

- Mark, asiat eivät aina ole miltä ne ensin vaikuttavat. Olethan tahdikas, mitä ikinä tapahtuukaan?
- Yritätkö kertoa, että hän oikeasti mies tai sukupuolenvaihtaja? Mies kysyi silmät leviten.
- Ei, minun huomatakseni hän on alunperinkin sataprosenttisesti X kromosomeista muodostettu, vakuutin.
- Sitten uskon pärjääväni, keskustelukumppanini huokaisi helpottuneena.

Hymyilin pienesti ja toivoin sen pitävän paikkansa. Tunteeni olivat ristiriitaisia. Tunsin pettäneeni Helénin. Oliko romanttisuus ja matchmaking innokkuus mennyt minulla askeleen liian pitkälle?

- Kiitos! Mies huikkasi.
Kurkkuani kuristi. Mitä olin mennyt tekemään?!
- Jos satut löytämään hänet, älä kerro, että minä vihjasin, anelin.
- Gotcha.

Siitäkin tunsin huonoa omaatuntoa. Minun kirjoissani se, mitä tein, oli lähestulkoon valehtelua. Pelkäsin Helénin suuttuvan ja katkaisevan ystävyytemme, jos hän saisi selville, että olin tarkoituksella lähettänyt Markin hänen peräänsä.

Onneksi oli olemassa mahdollisuus, että mies ei ehtisi etsiä häntä/löytäisi häntä/tunnistaisi häntä.

Keskittymiseni oli tiessään. Menin hakemaan inspiraatiota Mayan luota.

- Miten siskosi hääsuunnitelmat etenevät? Nainen kiinnostui heti.
- Hän palkkasi hääsuunnittelijan, kerroin. - En ymmärrä, miten yksissä häissä on muka niin paljon suunniteltavaa ja tehtävää, valitin. - Minut vielä valittiin diktatuurisella päätöksellä kaasoksi. Aivan kuin minulla ei olisi mitään muuta tekemistä!

- Sinä tempaudut kyllä mukaan huumaan, työtoverini hymyili tietäväisesti.
Epäilin vahvasti. Kyseessä oli sentään Leia! Ennemminkin näin itseni pian hakemassa turvapaikkaa Pohjois-Koreasta.
- Tämä saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän menee naimisiin, tokaisin. - Muuten pesen käteni kokonaan hänen elämästään.

- Entäs kun menet itse naimisiin?
- Kun? Hymähdin. - Jos! Suurella varauksella. Ja hoitaisin sen varmaan pienellä Vegasin reissulla..
- Right, Maya tuumi sarkastisesti ja hymyili, kuin tietäisi jotain, mitä minä en.

- Cupido?! Minulla on sinulle uusi asiakas, työnantajani huhuili kurkkien eräästä huoneesta.
Uusi asiakas. Jippii.. En ollut päässyt vielä edellisestäkään kokonaan eroon.

Väänsin kohteliaan hymyn naamalle ja lähestyin itseäni monta vuotta nuorempaa miestä. Hän oli pukeutunut tavallisesti, mutta ryhti oli huono ja katse pitäytyi lattiassa. Otsassa oli vielä jälkiä aknesta. Mitä ihmettä?