Cupido

11. Luku

Junassa vastapäätä istuva vanha mies antoi minulle epämiellyttäviä puistatuksen väreitä. Hän tuijotti minua peittelemättömän röyhkeästi, pääasiassa osastolle, joka sijaitsee jossakin kaulan ja navan välillä. Riisuin takin ja käänsin sen peitoksi eteeni.

Damn auto, jonka piti jättää tielle kesken matkan ja myöhästyin ensimmäisestä junasta. Nyt minulla ei ollut lainkaan aikaa käydä kotona, ja olin oikeastaan jo myöhässä töistäkin. Oli maanantai. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.

Laurenin bittersweet jäähyväiset aamulla ja toive uudelleen näkemisestä vain lisäsivät huonoa tuulta. Vuorokauden aikana en päässyt selville, oliko hän niin vilpitön kuin esitti, ja suhtauduin varauksella kaveerausyrityksiin. Olin melko varma, että hän nauroi minulle selän takana.

Äiti loi apua pyytäviä katseita vielä tähystäessään minua junan ikkunan läpi. Epäilen, että hän olisi vaikka käpertynyt matkalaukkuuni, jos olisin kutsunut hänet pois. Julmasti jätin hänet asemalle. Jonkun piti vahtia gold digger bitchiä nimeltä Lauren.

Maya liihotteli ympäri toimistoa ja näytti siltä, kuin olisi voittanut lotossa. Kysyvä kulmien kohotus riitti irroittamaan ilon aiheen. Hän syöksyi eteeni ja heilutteli ohutta tikkua nenäni edessä. Tuijotin sitä tyhmänä.

- Se on raskaustesti, hän tuhahti, ja jatkoi lallatellen: - Positiivinen!
- Hyh! Lykkelet pissaista muovisuikaletta kaikkien naamalle, kauhistuin. Hän iski vain silmää.
- Positiivinen. Eli se tarkoittaa, että olet raskaana? Ja se on hyvä juttu? Varmistin.
Työkaverini pyöräytti kärsimättömästi silmiään, mutta nyökytteli moshaavalla vauhdilla.
- Totta kai! Paras ikinä!

Otin hänen tikkua pitelevästä kädestään kiinni, nostin sen ylös ja pidin siellä, ettei se vahingossakaan pääsisi koskettamaan minua. Vapaalla kädellä halasin häntä ja onnittelin. Raskaana. Huh. Sellaista sattuu..

Charlene saapui asiakastapaamiselta jälkeeni, ja he liimautuivat Mayan kanssa keskustelemaan teemasta. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja painelin sähköpostien kimppuun.

Samalla tutkin Clairen jälkeensä jättämää 'Kysy Cupidolta' -palstaa. Kai se pitäisi herättää henkiin. Lopetusilmoituksesta huolimatta sivuston kautta oli tulvinut yhteydenottoja. Tajusin mahdollisuuden täydelliseen anonyymiuteen olevan ratkaiseva seikka palstan suosiossa.

Kysymykset vaihtelivat sukupuolitaudeista ja parisuhteesta vauva-aikana, ihastumiseen toiseen naiseen/mieheen. Olin edelleen pätevyyteni rajamailla.

Aivan aluksi klikkasin kuitenkin itseni henkilöesittelyosioon, ja vaihdoin raskain sydämin lempikukkani kaktuksesta ruusuksi. Varmuuden vuoksi.

Valitsin helpoimman kuuloisen kysymyksen ja aloin naputtelemaan vastausta. Tallensin sen sivulle, ja lähetin Johnille pyynnön tarkistaa se, ennen kuin julkaisisin. Saatuani hänen hyväksymyksensä, painoin 'publish', ja sillä hetkellä minusta tuli kysymyspalstan pitäjä suositulle nettisivustolle. Voisiko sitä pitää urakehityksenä?!

Mark pyyhälsi toimistolle, kun olin sulkemassa tietokonetta. Hän kertoi, että seuraavana päivänä olisi epävirallinen liiketapaaminen yhteistyökumppanin edustajan kanssa, ja mies halusi laatia joko minun, tai Amorin kanssa käsikirjoituksen, tai pikemminkin sotasuunnitelman illan varalle. Möhlimiset oli minimoitava jo yksin firman tulevaisuuden vuoksi.

Olin väsynyt, enkä juurikaan jaksanut harrastaa hienotunteisuutta. Mies oli ottanut mukaan kynän ja lehtiön, johon piirteli ajatuskarttaa sopivista puheenaiheista ja eleistä. Uteliaisuuteni valmennettavaa kohtaan kasvoi. Mikä hänen tökeryytensä taustalla oli? Olin jo päättänyt, ettei Mark ollut paha ihminen. Mutta mikä hän oli?