Cupido

36. Luku

Helén seisoi Mayan vieressä ja tuijotti tietokonetta kuin se olisi avaruusalus. Luulin hänen osaavan käyttää sellaista, mutta ehkä ongelma oli vain kanslistin kuvailussa. Maya sai sen kuulostamaan vähintään aikakoneelta.

- Sen lempinimi on Diablo, huikkasin.
Työtoverini silmät levisivät ja hän vei sormen suunsa eteen ja suhisi.
- Älä milloinkaan kutsu sitä Diabloksi päin naamaa, hän varoitti tuuraajansa vakavalla ilmeellä. - Siitä se ei tykkää.

Ystävälläni/uudella työtoverillani oli vaikeuksia pitää pokkaansa, mutta hän kuunteli kohteliaasti opastusta. Maya ei varmaan kuulostanut kovin tasapainoiselta ihmiseltä.

Viikko oli kulunut baby shower -kutsuista ja Charlenen paljastuksesta. Yritin tosissani käyttäytyä normaalisti samalla, kun karttelin vaivihkaa kyseistä naista. Valitettavasti asennemuutokseni ja murjotukseni ei tainnut jäädä huomaamatta keneltäkään muulta, kuin työnantajaltani. Eikö mies ollut vielä tajunnut, mihin oli ryhtynyt?

- Tässä on puhelinluettelo, josta löytyy eri ammattilaisia ja yhteistyökumppaneitamme New Yorkin alueelta, Maya kuului esittelevän.

Muistin taas kerran, etten ollut antanut Luken yhteystietoja kansioon. Olin unohtanut, se piti paikkansa, mutta muistaessanikin olisin empinyt. Ymmärtääkseni mies oli tehnyt pätevää työtä suunnitellessaan siskoni ja Mattin häitä, mutta loppuvuoden tapahtumat olivat muuttaneet kaiken.

Vaikka tapaus oli hääsuunnittelijan mukaan ollutkin ainoa laatuaan, ja hän oli tehnyt osaltaan viisaasti ja ei tarkoituksella aiheuttanut kolmiodraamaa, luottamukseni häneen ammattilaisena oli silti kärsinyt.

- Tässä on lista työntekijöistä ja kalenteri sovituista asiakastapaamisista. Jokaisen nimen takaa löytyy myös heidän mahdollinen aikataulunsa, jonka puitteisiin asiakastapaamiset on mahdutettava, Maya touhotti. - Char ja Nick pitävät huolta yleensä omista alaisistaan, mutta kaikki on koottu tänne, ja sinun on hyvä olla perillä ainakin pääpiirteissään, kuka missäkin on.

- Täällähän on ainakin kaksikymmentä nimeä, Helén ihmetteli. Toimistolla oleva joukko oli niin harva, ettei hän tainnut tajuta kuinka moneen suuntaan palkkoja lähti.
- Suurin osa tekee töitä kotoa käsin ja käy täällä vain satunnaisesti, Maya valisti. - Osa on omasta tahdostaan freelancereita.

Ystäväni hieroi ohimoitaan ja näytti väsyneeltä. Tiesin työn olevan täysin erilaista, mitä hän oli Margarethan luona tehnyt, ja varsinkin ennen sitä. Lisäksi Mayan räiskyvä persoonallisuus ja epälooginen ja hössöttävä opastus sekoittivat entistä enemmän.

Helén oli kuitenkin määrätietoinen, eikä sanonut valituksen sanaa. Minun oli nostettava hattua päättäväisyydelle. Tiesin hänen oppivan homman nopeasti, kun sai tehdä sen omaan tahtiin omilla ehdoilla. Jopa minä olin oppinut.

- Miten asuntoasia etenee? Kysyin Mayan hävitessä vessaan.
- Kävin katsomassa yhtä kivaa yksiötä, mutta en ole aivan varma saanko sitä. Jono edessäni oli aika pitkä, ja taustalla oleva konkurssi, yli vuoden tuloton kausi ja nyt vaihtuva työpaikka eivät ole parhaita suosituksia, hän huokaisi.
- Älä luovuta, kannustin. - Kaikki on lähtenyt menemään niin hyvin.

Pistin korvan taa muistutuksen puhua Markille asiasta. Hänelle ei olisi suuri vaiva puhua vuokranantajalle ja luvata vaikka takuut. Toki Helén olisi epäluuloinen, mikäli pääsisi muitta mutkitta jonon ohi, mutta hän halusi niin kiihkeästi itsenäiseen elämään, että ei varmaankaan kieltäytyisi.

Olin saanut kuvan, että Markin kosinnan ja Helénin torjunnan jälkeen heidän välinsä olivat väkisinkin jännittyneet. Siksi Helén ei varsinkaan oma-aloitteisesti vihjaisi avun tarpeesta.

- Huomio, huomio! Pomon ääni kaikui paperista tehdyn megafonin läpi. - Saanko pyytää kaikkia siirtymään punaiseen huoneeseen?

Maya ja Helén irrottautuivat vastahakoisesti toimistolta ja vaelsivat perässäni perimmäiseen huoneeseen. Maya ainakaan ei ollut huomannut jatkuvaa liikehdintää viimeisten 15 minuutin aikana, mutta itse olin laskenut lähes koko henkilökunnan saapuneen paikan päälle. Minulla oli hyvä aavistus miksi.

-Yllätys! Kaikki huusivat lähtijän astuessa sisään. Tila oli tupaten täynnä, mutta keskellä oli korokkeella muhkea täytekakku, johon oli kuorrutettu tummanpunainen teksti "Adios Maya".

Juhlakalu kiljui, itki ja nauroi ja halasi kaikkia.
- Te olette aivan parhaita, hän nyyhki riippuessaan John Jamesonin kaulassa.

Tunnin kuluessa kutakuinkin kaikki olivat liuenneet paikalta. Vain muutama viivytteli höpöttämässä Mayan tai muiden tuttujen kanssa.

Huomaamattani olin päätynyt Charlenen viereen seisomaan. Jäykistyin hieman ja jouduin pinnistelemään kuulostaakseni normaalin kohteliaalta, mutta pakottauduin kysymään miten hän voi.
- Hyvin kiitos, nainen hymyili pienesti. - Entä sinä?
- Erinomaisesti, niiskaisin.
Hän nyökkäsi ja lähti. Olin näkevinäni silmien vetistyvän, mutta se saattoi johtua mistä hyvänsä.

Maya viivytteli kauan työajan loppumisen jälkeen ja itse tein saman. Kyseenalaistin mielessäni hänen lähtönsä, mutta hän kuulosti onnelliselta päästessään viettämään raskaat kuukaudet äitinsä ja isoäitinsä luona.

Puhelimeni soi juuri kun pääsin kotiovesta sisään.

- Liv! Arvaa missä minä olen?
- Öö?? Amsterdamissa? Heitin ensimmäisen arvauksen. Hei, kyseessä oli Leia! Hänestä ei ikinä voinut tietää.
- Olisikin, hän naurahti. - Mutta ei. Maailman toiseksi parhaassa paikassa.
- Niin?
- It's Las Vegas, babyyyy! Korvaani kiljuttiin.

- Leia Summers, mitä sinä nyt olet tehnyt? Huusin.
- Leia Walker itse asiassa. Rouva.
- You gotta be kidding me? Mitä sinä olet ottanut?
- Vain aviomiehen, siskoni kuulutti.

- Sinä siis karkasit Vegasiin vihille Mr Walkerin kanssa. Luke Walker sentään, otaksun?
- Yeah! Eikö olekin mahtavaa!!!
- Wow. Just wow, lausahdin epäuskoisena ja valuin seinää pitkin lattialle istumaan. Unohdin riisua kengätkin.

- Koska?
- Eilen tulimme, tänään kävimme vihillä. Huomenna palaamme NYC:iin.
- Todellakin pikavisiitti. Kuinka hetken mielijohde tämä oli?
- Ainakin viikko mietittiin, nainen puolusteli.

Viikko. No, kyse oli miehestä, joka oli rakastunut ns ensi silmäyksellä ja naisesta, joka oli jättänyt sulhasensa ja koko elämänsä koettuaan "valaistumisen" rakkauden saralla.

- Etkö sinä haaveillut isoista ja prameista häistä? Ja nyt sinulla olisi ollut vielä hääsuunnittelijakin sulhasena.
- Häillä ei ole väliä, vain puolisolla ja aidolla rakkaudella, Leia selitti vakavana.
Häh? Oliko se todella pikkusiskoni bridzillan suusta tulevaa tekstiä?

- Mutta kaikki minun ja Mattin häiden varalle suunniteltu on edelleen voimassa. Pidämme sitten vain juhlan.
No se kuulosti enemmän siskoltani.
- On se hyvä, ettet ehtinyt tilaamaan sulhasen pukua tai mitään nimikoitua, naurahdin.
- Sanopa muuta! Siskoni kiljui nauraen, tajuamatta sarkasmiani.

- Onnea nyt, Mrs Walker, naurahdin. - Isä tulee rakastamaan tätä.
- Oh, he does, Leia kertoi. - Mutta hän ehdotti vakavasti, että vaihtaisin toiseksi etunimekseni Skye.
- I bet he did, huokaisin.

Suljin puhelun sydän jyskyttäen onnesta ja pelosta. Leia ja Luke Walker. Kuka olisi uskonut!

Tai näin jälkiviisaana: Mitä muutakaan heiltä saattoi odottaa?!