Cupido

8. Luku

Yön rauhallisuuden rikkoi Princess Leia's Theme. Star Wars:sta, jos ei muuten sanonut mitään. Se ei ollut kaikkein jammaavin soittoääni, mutta tietäen kyseisen äänen mitä todennäköisimmin herättävän minut, se sai olla lempeä unisille korvilleni.

Sitä paitsi se oli vähän 'must' -juttu, kun soittajan nimi oli Leia. Pikkusiskoni, kuutisen vuotta minua nuorempi. Kyllä, isäni on vannoutunut Star Wars -fani.

Puolessa lapsuuskuvistamme Leialla on valkoinen puku ja hiukset palmikkonutturoilla kahdella puolella päätä. Minä olin kuvissa Yoda, tai kasvupyrähdyksen ja kapinavaiheen iskettyä Darth Vader.

Isän harmiksi meille ei koskaan syntynyt veljeä. Yksi Luke vähemmän maailmassa. Toinen harminaihe oli se, ettei hän ottanut sukunimekseen äitinsä puolelta Long, vaan isänsä nimen Summers. Se ei siltikään estänyt häntä kajauttamasta pihalla, kaupassa, tai missä ikinä olimmekaan "Long Liv(e) Leia!" Liv Olivian mukaan, huomatkaa lausuminen. Sainpa siis minäkin osani huumasta, vaikka oman nimeämiseni aikoihin äidillä oli vielä jäljellä hiukan sananvaltaa.

Takaisin Leiaan. Hän oli juhlistamassa valmistumistaan collegesta tekemällä kahden kuukauden interreilausmatkan Euroopassa. Kumppaneina oli kaksi naisenalkua, jotka olivat olleet hänen huonetovereitaan opiskeluaikana. Maggie ja Rach, mikäli en väärin muista.

Omasta mielestäni kaikki kolme olivat kuin ilotulitevarastossa tanssivia, palavia tulitikkuja, eikä minulla ollut harhakuvia oman siskoni viattomuudesta.

Minua ja varoittelujani matkasta kohtasivat syytökset liiasta vakavuudesta ja ilonpilaamisesta. Mitä sitten jos otin isosiskon roolin tosissaan?

Äitini oli huolehtinut ja päästänyt muutaman kyyneleen matkasta puhuttaessa, ja isä oli tyytynyt tekemään salut-tervehdyksen ja huudahtamaan "may the force be with you".

Kyseiseen tapahtumaan tiivistyy koko perheemme. Isä on sellainen hauska ja rento, jota naapurin lapsetkin pitävät coolina, ainakin mikäli kestää iänikuisia lohkaisuja ja siteerauksia tiettyihin tähti-juttuihin liittyen. Äiti on pohjimmiltaan hiljainen hissukka, mutta stereotyyppinen American Housewife, ja tekee sen tyylillä. Vanhemmiten olen päässyt perille teennäisyydestä, mutta yritän sivuuttaa sen.

Leiaan. Hänellä oli edessä vielä toinen kuukausi tien päällä, ainakin mikäli rahat riittäisivät. Meno oli kovaa, ja siksi hän tuppasi unohtamaan muunmuuassa sellaiset pienet yksityiskohdat, kuin aikaeron.

- Livvie!!!! Hän kiljaisi heti vastattuani. Urahtelin jotain.
- Olen päättänyt perua häät!
- Whaaaaat? Miksi ihmeessä?
- Maailmassa on niiiiin paljon ihanampia juttujakin, kuin homehtua jossain kaupunkiloukossa kotirouvana! Siskoni lallatteli.

Tuo alkoi kuulostaa tutulta.
- Lee, missä sinä olet?
- Amsterdamissa.
- Niinpä tietenkin. Voin melkein haistaa sen tänne asti. Oletko soittanut kenellekään muulle? Huokaisin ja hieroin kulmiani.
- En vielä, mutta seuraavaksi soitan Mattille.
- ÄLÄ. Hän ei ehkä ymmärrä mistä tässä on kyse, toppuuttelin pilvissä huitelevaa nuorta naista.

- Tässä on kyse siitä, että perun häät! Leia intti.
- Niihin on muutenkin vielä kahdeksan kuukautta aikaa, ulvahdin, - ehdit varmaan perua sitten kun tulet, tai olet siirtynyt seuraavaan kaupunkiin ja selvittänyt pääsi.

Näin sieluni silmin, kuinka pikkusiskoni työnsi paksun alahuulen eteenpäin murjottamaan ja rypisti kulmiaan.
- Okei, minä odotan, että nähdään, hän antoi lopulta periksi.
Huokaisin helpotuksesta ja lopetin puhelun.