Cupido

7. Luku

Töissä menee pidempään kuin toivoin. Nähdäänkö elokuvateattereilla puolen tunnin kuluttua. I'm sorry. - Mark

Naputtelin kynsiäni puhelinta vasten ja luin viestiä. Toki tuollaiset asiat olivat ennalta-arvaamattomia, varsinkin kun sattui olemaan korkealla johtoportaassa ja asettanut työn elämässään ensimmäiseksi. Eikä deittini sentään ollut perunut, vaikka takana oli pahimmassa tapauksessa 12-tuntinen työpäivä.

Silti. Tempaus oli poistanut ainakin papukaijamerkin miehen arvosanasta treffien onnistumisen suhteen.

Olin pukeutunut rennosti, farkkuihin, pitkähihaiseen puuvillapaitaan ja itse neulomaani ponzoon. En ottanut enää paleltumisen riskiä.

Teatterin edessä parveili porukkaa ja mietin, löydänkö Markia ajoissa. Olimme sentään sopineet elokuvan etukäteen. Makumme olivat kohdanneet suurin piirtein trillerin kohdalla, joten teimme kompromissin ja aioimme katsoa sellaisen.

- Olivia!
Markin hengästynyt ääni erottui väkijoukosta ja seuraavassa hetkessä hän oli päässyt viereeni. Seurasi kömpelö hetki, kun mietimme miten tervehtiä, mutta päädyimme kättelemään. Mies piilotteli toista kättään selän takana ja näytti jännittyneeltä.

- John vinkkasi, että kuuluu hyviin tapoihin tuoda kukkasia, deittini hymyili. - Sain jopa selville lempikukkasi, hän jatkoi voitonriemuisena ja tempaisi selkänsä takaa sellofaaniin käärityn kaktuksen.

Mark oli tuonut minulle kaktuksen. Freaking kaktuksen, tarkennettuna Echinocactus grusonii, anopinjakkara! Eikä edes kukkakaupan paperissa, vaan sellofaanissa, kaikkien nähtävillä. En ollut varma itkeäkö, vai nauraa.

- I'm sure, you didn't see this coming, mies sanoi jännittyneesti ja odotti reaktiotani. Hän oli oikeassa. Tämä oli aivan odottamatonta.
- You betcha, kähisin ja päätin sen yskänpuuskaan.

Kaktus. Mihin minä sen laittaisin? Mikäli mies olisi ehtinyt toimistolle, olisin voinut jättää sen sinne. Se oli sen verran iso, ettei mahtuisi käsilaukkuun tai mitään. Minun olisi kuljetettava sitä kainalossani koko ilta.

Valitettavasti minun oli tehtävä hienosäätöä kukitustekniikkaan, mutta en kerta kaikkiaan raaskinut pilata hänen hetkeään ja iloaan. Hänessä oli jotain liikuttavan vilpitöntä. En voinut hillitä itseäni, vaan nousin varpailleni ja suikkasin suukon miehen poskelle.

- Se on hieno. Minä oikeasti pidän kaktuksista, hymyilin.
Mark tarjosi kyynärpäänsä ja otin siitä kiinni, siirsin kaktuksen toiseen kainaloon ja nostin pään pystyyn.

Joillakin on leffassa popkornia, joillain karkkeja, minulla kaktus. Tapansa kullakin. Seuralaiseni kunniaksi on sanottava, että hän tarjoutui ostamaan jotain naposteltavaa, mutta kieltäydyin ystävällisesti. Aikataulu oli muutenkin melko tiukka.

En saanut pidettyä huomiotani filmissä, vaan ajatukseni laukkasivat ympäriinsä. Tuijotin kuitenkin tiukasti eteenpäin, kunnes viimeisen kolmanneksen alussa tunsin pään painautuvan olkapäätäni vasten.

Vilkaisin Markia kohti ja huomasin hänen olevan täydessä unessa. Asetelma oli kieltämättä erikoinen, mutta tuskin muut huomasivat. Mies ei sentään kuorsannut. Korjasin asentoani hieman mukavammaksi ja annoin hänen nojata.

Lopputekstien lähtiessä rullaamaan aloin ravistelemaan deittiäni hereille. Mieleni teki laittaa kaktus saman tien hyötykäyttöön ja painaa se vasten miehen kasvoja tai jotain vielä herkempää paikkaa, mutta hän havahtui ennen kuin ehdin panna ideoita käytäntöön.

Mark mutisi nolona jotain, mutta en ehtinyt kommentoimaan, koska ihmisvirta imaisi mukaansa ja veti meidät teatterin ulkopuolelle.

Deittini oli joutunut hieman erilleen, ja tähyilin häntä pyörien paikallani kaktusta halaten. Reilun minuutin kuluttua näin vilahduksen seuralaisestani. Hän näytti vasta heränneeltä, silmät hieman sikkarallaan ja tukka pörrötti sekaisena siltä puolelta, jolla hän oli nojannut olkapäähäni.