Cupido

24. Luku

- Siskoni löysi minut sunnuntaina, Helén aloitti. - Hän oli etsinyt jo edellisenäkin päivänä, ja oli aika ihme, että päädyimme samaan paikkaan yhtaikaa. Hän kutsui minut hotelliin vierailunsa ajaksi, ja meillä oli aika mukavaa. Tietenkään hän ei ole hirmuisen ilahtunut elämäntavastani, mutta olosuhteeni ovat hänenkin valtansa ulkopuolella.

Olin iloinen, että ystäväni oli tavannut siskonsa ja päässyt täyshoitoon edes muutamaksi päiväksi.

- Hän lähti silloin keskiviikkona takaisin kotiin ja minä takaisin omaan elämääni. Se tuntui epätodelliselta, kun välissä oli ollut kokonaista kuusi päivää, jolloin olin kuin kuka tahansa ihminen. Muutos oli paljon suurempi ja masentavampi, kuin olisin uskonut. Todellakin kuin Tuhkimon taika olisi haihtunut, nainen naurahti väkinäisesti.
Kumarruin halaamaan häntä.

- Torstaina päätin etsiä jälleen työtä. Se on kuin neulan hakemista heinäsuovasta, kukaan ei haluaisi palkata tällaista ihmistä mihinkään sitovaan ja pysyvään. Aiemmin jo meinasin luovuttaa, mutta kun tapasin sinut, ja kohtelit minua kuin normaalia ihmistä, halusin alkaa taas yrittää.

Tunsin iloa ja ylpeyttä. Tapaamisellamme oli tarkoitus. Kuinka iloinen olinkaan, että olin sattunut silloin istahtamaan hänen viereensä puistonpenkille ja lähtenyt mukaan keskusteluun.

- Lopulta sain eräältä kauppiaalta tarjouksen, että saan elintarvikkeita ja hygieniatarvikkeita vaihdoksi liikkeen siivoamisesta päivittäin, nainen jatkoi. - Olen tehnyt sitä nyt viikon verran, tänään viimeksi.

- Se on alku, totesin. Hän nyökkäsi.
- Hän ei ollut halukas maksamaan rahana ja varsinkaan alkaa pelaamaan verotuksen kanssa, mutta ainakin nyt saan säännöllisesti tarvikkeita.

Näin, että ystäväni oli kiitollinen jokaisesta askeleesta, mutta mitä hän todella halusi, oli oma koti, tai edes kunnollinen katto pään päälle. Sellaista ei shampoopulloilla tai sämpyläpusseilla makseltu.

- Tapahtuiko jotain muutakin, koska vaikutat siltä, että olet kokenut kovia tässä välillä? Kysyin niin hienotunteisesti kuin osasin.

- Vain yksi hmm.. Tapaus yösuojassa.
- Kerro.
- Viime aikoina muutama mies on alkanut liikkua porukassa ja riehua ja häiritä ihmisiä. He ovat yleensä kännissä ja väkivaltaisia. Eilen he päättivät, että minulla oli liian siistit vaatteet, ne sinun antamat, ja olin "liian hieno" olemaan siellä. Niinpä he ryöstivät mitä katsoivat sen arvoiseksi, ja yrittivät pahoinpidellä. Onneksi pääsin ajoissa pois.

Hän kertoi siitä kuin se olisi ihan normaali asia. Minä taas olin kauhuissani.
- Eikö sellaiseen puututa?
- Meidän keskuudessa vallitsee vähän sellainen 'every man for himself' -asenne ja viidakon laki. Siellä on töissä joitain vapaaehtoisia, mutta hekään eivät uskalla nousta tuollaisia koplia vastaan.

- Entä poliisi? Kysyin. - Tuollaisesta voisi tehdä rikosilmoituksen.
Helén vain hymähti.
- Luuletko, että heitä kiinnostaa? Korkeintaan he käyvät kääntymässä paikanpäällä, mutta harvemmin ketään pidätetään. Pidätetyksi tuleminenhan on melkein etuoikeus. Lämmin paikka ja ruokaa tarjolla. Ehkä ne ihmiset tavoittelevatkin sitä.

Oli varmasti pelottavaa olla niin avuton ja puolustuskyvytön.

- Kesällä ja lämpimillä säillä voin hyvin nukkua puistossa tai jossain, mutta kylmät säät ruuhkauttavat yösuojia. Minua pelottaa hieman mennä sinne, ystäväni myönsi, kuin lukien ajatukseni. - Mutta se ei ollut ainoa syy, miksi tulin, vaan lämmitys todellakin meni epäkuntoon.