You make me strong- Niall Horan (finnish)

I

Tälläinen kemian tunti tällä kertaa. Opettaja laittoi meidät puhaltelemaan saippuakuplia pihalle, "koska käytännössä on helpompi oppia saippuan ominaisuuksia." Ei luoja...

Suurimman osan elämästäni kulutan lukemalla. Tai sitten piirtämällä. Tai meidän improvisaatio porukan kanssa. Tai musiikkia kuuntelemalla. Tai soittamalla itse pianoa. Eli oikeastaan monella eri tapaa.

Aina sillon tällöin minusta kuitenkin tuntuu vain siltä, että kaikki toi tekeminen on olemassa vain sen takia, etten ajattelisi niitä elämän varjopuolia. Mun vanhemmat on eronneet eikä isä oikeastaan ole enää mun elämässä. Minulla itelläni ei mitää suuria negatiivisia murheita ja traumoja isästä ole, mutta niiden erosta asti on aina ollut vaan helpompaa olla ajattelematta isää. Enhän minä edes aluksi saanut tietää, miksi ne ylipäätään erosi. Toisaalta enhän minä vieläkään isää syytä, vaikka aika kusipäähän se oli.

Oikeastaan huijasin aikasemmin, meidän improvisaatio ryhmä hajosi, kun me muutettiin äidin kanssa tänne Turkuun. Ennen asuttiin pienemmässä paikassa, mutta koska isän työ on edelleen siellä, se ei voinut lähteä niin meidän piti. Mulla menee koulussa oikeastaan tosi hyvin, vaikka oonkin tottunut pienempiin kuvioihin. Oon nyt siis lukiossa. Viikon päästä mulla on synttärit. Yleensä olisin innoissani, mutta tänä vuonna ainoa ihminen, jonka kanssa juhlin on äiti. Ja Äidillä on kuulemma jokin yllätys. Tällä kertaa ihan oikea yllätys, eikä vain ne jokavuotiset "yllätys synttärit". Toivottavasti ei kuitenkaan mitään liian kauheeta...

AN: pliis jatkakaa lukemista, vaikka tää alku on ihan hirvee XD ((kestää ehkä minuutin lukee yks kpl joten voitte ihan hyvin jatkaa 😊))