You make me strong- Niall Horan (finnish)

XXIII

A/N Niallin vanhemmat ei nyt oo sitten eronnut

Ajattelin kerran hermoilevani Niallin perheen tapaamista. Tuntemukseni olivat kutakuinkin, mitä oli odottanut. Sydämeni halusi karata rinnastani. Aivoni sekoilivat ja maailma pyöri ympärilläni. Käteni hikosivat kyynersauvojani vasten ja hengitykseni oli katkonaista haukkomista. Ainoastaan yksi asia oli toisin. Minulla oli aikaa panikoimiseen suunnilleen kaksi minuuttia, sillä heti ajettuamme Niallin kodin pihaan näin iloisen naisen ikkunassa rientämässä kohti ovea. Talo oli idyllinen omakotitalo, jota ympäröi pieni, mutta siisti puutarha ja kymmeniä suunnilleen samanlaisia taloja ja pihoja.

Greg sammutti auton ja astui ulos. Hän harppoi kuistille halaamaan naista ja jatkoi nopeasti sisälle. Nainen kipitti lyhyillä jaloillaan Niallin luokse ja rutisti tätä.

"Oletkos sinä taas kasvanut? Näytät ainakin laihtuneen. Sain juuri pöydän katettua, joten nälkää ei tarvitse potea" nainen astui kauemmaksi Niallista ja käänsi katseensa minuun. "Sinä olet varmaankin Hanna. Niall on kertonut sinusta paljon."

"Niinkö?" kysyin vilkaisten Niallia.

"No ei oikeasti. Lähetti viestin aamulla, että joku tärkeä henkilö olisi myös tulossa syömään tänään. Greg kertoi nimesi" nainen lisäsi kysyvän ilmeeni loisteassa kasvoillani vaihteeksi. Niall nyökkäsi rohkaisevasti ja nainen ohjasi minua kohti ovea.

"Olen pahoillani näistä rappusista ja kynnyksistä" Niallin äiti pahoitteli.

"Ihan turhaan. Kyllä minä näistä selviän..."

"Maura" Niall auttoi minua.

"Voi hyvänen aika enkö minä esitellyt itseäni lainkaan? Siitä on tosin aikaa, että Niall on ketää tänne tuonut... Mutta eikös se olekin lähinnä positiivinen asia?" Maura vinkkasi minulle väläyttäen tietävän hymyn. Suomalaisuuteni petti ja minun oli pakko hymyillä hänelle takaisin.

Sisällä talossa oli niin kotoisaa. Ei liian tyhjää tai pinnoiteltua. Olohuoneessa oli kaksi erilaista, mutta muhkeaa sohvaa ja kermanväriset seinät täynnä valokuvia. Tv:n vieressä oli takka, jonka kohdalla seinä oli mintunvihreä. Tummasta puusta valmistettu pöytä hallitsi tilaa olohuoneen ja keittiön välissä. Pöydän ääreen olisi todennäköisesti mahtunut helposti kaksitoista ihmistä, mutta nyt meitä oli vain viisi. Maura tarjoilu ruokaa ja kertoi iloisesti juttuja Niallin lapsuudesta, joista suuri osa liittyi arvatenkin ruokaan. Greg yritti välillä hillitä äitinsä haluja kertoa kaikkein noloimpia tarinoita, muttei hanke ottanut tuulta purjeisiinsa. Maura oli silminnähden ylpeä pojastaan, joka kasvatti mainettaan maailmalla joka hetki. Niallin isä nauroi vaimonsa jutuille ja täydensi tarinoita välillä kuitenkaan keskeyttämättä varsinaista kertojaa. Tuolta onnistunut parisuhde näyttää. Kumpikin nauttii olostaan ja näyttää sopivan toiselle kuin paita ja peppu. Ehkä minäkin saan tuntea sen vielä.

Ruuan jälkeen Maura tarttui käsivarteeni, johdatti minut sohvalle ja otti hyllystä valokuva-albumin.

"Ethän sinä voi näitä näkemättä lähetä, ethän?" Maura sanoi avaten albumin samalla kun asettelin keppejäni nojaamaan sohvan reunalle.

Ensimmäiseltä sivulta paljastui poika, jolla oli armeijakuosiset vaatteet yllä ja kasvoilla tuima ilme. Kuvatekstissä luki 'Sotavaihe, hyökkäysilme'.

"Onko tuo Niall?" kysyin pidätellen naurua.

"Onhan se ja katsoppas tätä" Maura käänsi sivua, mikä toi esiin hetkeä myöhemmin (tai miksei aiemmin) otetun kuvan, jossa Niallin kasvoilla paistoi hymy.

"Sotavaihe, voittajan hymy" Maura luki tekstin hieman kaihoisasti ääneen. "Muistan kuin eilisen sen päivän, jona tuo maastokypärä ei enää sopinutkaan poikaraukan päähän"

"Mmhm.." iloinen poika albumissa muistutti niin kovasti Niallia, joka nauroi isänsä kanssa jollekin keittiössä. Niallin naurussa oli kai sitä jotakin. Tai pikemminkin siitä puuttui se jokin, nimittäin estot. Nauraessaan hän ei välittäny miltä näytti tai kuulosti tai ylipäätänsä oliko nauramiselle mitään hyvää syytä.

"Tässäpä on mielenkiintoinen tarina takana..." Maura alkoi kertomaan seuraavasta kuvasta vetäen minut takaisin tähän todellisuuteen.

A/N: Anteeks! Tää on ihan sika lyhyt ja huono, mut jaksaminen on tasolla -38.. ((En ees oikolukenu..)) Ihanaa jos kuiteski jaksatte kommentoida ja äänestää🙏🏻
Kiitos kaikille jotka jaksaa 💖

Ps. Kuka oli vuosi sitten helsingis keikalla? 😏🤗