You make me strong- Niall Horan (finnish)

XLVII

AN: nyt ois hiano hetki äänestää koska OUMAIKAAG melkein 1K🌟 !!!!

"Ja olisitpa ollut täällä, kun Kieran kaatoi suoraan pullosta vettä exänsä päälle" Harriet päivitti minut tapahtumien ajantasalle.

"Eikös Kieran ollut se tyyppi, joka kutsui Mr Lewisia äidiksi?" kysyin.

"Ai niin sekin vielä, juu sama heppu" Harriet nauroi. Hän ei kertaakaan kysynyt, miksi olin ollut kuukauden pois, vaikka oli päivänselvää, että häntä kiinnosti. Siksi yritin pitää keskustelun kaikkialla muualla kuin minussa.

"Pitäiskö meidän mennä pian?" kysyin vilkaistuani kelloa, joka oli viittä vaille yhdeksän.

"Tottakai! En koskaan malta odottaa, että päästään matikan tunnille!" Harriet lähti innoissaan hyppimään pitkin koulun käytävää vetäen minua perässään. Sarkasmi suorastaan huokui hänen äänestään, sillä juuri viime torstain matikan tunnilla Harrietin vasemman käden etusormi oli jäänyt kahden pulpetin väliin puristuksiin ja oli nyt paketissa. Otin muutamalla juoksuaskeleella Harrietin kiinni.

"No mutta sehän on meidän suosikki horo tullu takasin tavallisten joukkoon" ärsyttävän heleä ääni takanani. Tiedän, ettei ääni käyttänyt nimitystä, johon normaalisti olisin reagoinut, mutta jokin sai minut vaistoamaan, että sanat oli osoitettu minulle. En siis voinut itselleni mitään ja käännyin katsomaan. Lähestulkoon samantien mieleni teki loikata kauemmaksi, sillä en osannut odottaa näkyä. Puhe oli lähtenyt räikeän pinkeiltä huulilta, joilla lojui kymmenen kerrosta huulipunaa. Silmät, jotka katsoivat minua oli ympäröity sormenpaksuisilla tummilla rajauksilla. Ripsiväriä oli varmaakin kokonainen putkilollinen, vaikka sitä oli vaikea mitata suurten tekoripsien seasta. Enkä edes halua arvioida meikkivoidetta kuluneita litramääriä.

"Huomenta vain sinullekin" sanoin myrkyllisesti penkillä istuvalle Ellielle.

"Ai me esitämme yhä ystävällisiä toisillemme? Eipä sillä, valehteleminen taitaa sujua sinulta aikalailla luonnostaan. Harmi vain, että toiset, täysin viattomat ihmiset joutuvat kärsimään siitä" Ellien tarkkaan harkitut sanat oli tarkoitettu loukkaamaan minua, mutta todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan mistä hän puhui, joten olin lähinnä hämmentynyt.

"En tiedä kuka kärsii enkä oikeastaan tiedä mistä kärsii, mutta jos me tästä jatkamme matkaamme kouluttautumaan fiksuiksi ja kypsimmiksi ihmisiksi. Heihei!" lähdin hymyissä suin jatkamaan matkaa, mutta vilkaistuani sivulleni huomasin Harrietin jääneen tuijottamaan suu aukinaisena Ellietä. Otin askeleen taaksepäin ja kaappasin hänet mukaani.

"Älä enää yritä valehdella! Ei mene läpi!" Ellie huusi perääni hieman närkästyneen kuuloisena.

Päästyämme nurkan taakse toiselle käytävälle irroitin otteeni Harrietista.

"Pakko kysyä; ketä on se onneton raukka, johon Ellie on iskenyt kyntensä tällä kertaa?"

"Mistä niin päättelet?" Harriet kummastui.

"Etkö nähnyt Ellien naamaa? Luulin tulleeni ruotsinlaivalle keskelle halpoja... no siis halpoja naikkosia"

"Ruotsinlaivalle?" Harriet ei selvästikään tajunnut juttua.

"Sivuseikka," huitaisin kädelläni ilmaa hieman pettyneenä, ettei Harriet tajunnut vitsiäni. "Kuten koko hänen ulkonäkönsä. Mutta mistä ihmeestä hän puhui? Nytkö hän on lopullisesti seonnut?"

"Jaa en minä tiedä oikeastaan mitään mitä sen kanan päässä liikkuu" Harriet yritti olla vitsikäs, mutta hänen koko olemuksensa viestitti ei vaan huusi, että jotakin oli tapahtunut. Katsoin häntä kummastuneena. Yhtäkkiä Harrietin sisällä näytti sortuvan muuri. Tai enemminkin pato. Aivan hetkessä hän oli muuttunut iloisesta juoruilijasta vesiputoukseksi.