You make me strong- Niall Horan (finnish)

L

AN: aika tällästä säännöllistä päivittämistä mulla... mut koittakaa nauttii näist 1460 sanasta !  😊😂🙈

~•~•~•~•~

"Mun selkääääh" Lottien valitus kuului jostakin Gemman sängyn toiselta puolelta.

"Hiljaa.... Kukko ei oo kiekunut vielä.." Gemma mutisi äänestä päätellen naama vasten tyynyä.

"Täällähän on viel pimeetä. Lottie mee nukkumaan" valitin avaamatta silmiäni kokonaan. Oloni oli pehmeä ja lämmin. En halunnut liikkua minnekään.

"Äääääh" kärsivä ääntely senkun vain jatkui.

"Lottie... haluun nukkua... Kello ei oo varmaan edes kuutta" Gemma itki edelleen tyynyynsä.

"Kello on puol kakstoista" joku vastasi huoneen ovelta. Gemma oli nopein reagoimaan ja hän pomppasi istumaan riuhtaisten puoliksi sängyltä tippuneen peiton vartalonsa peitoksi. Viileä ilme hyökkäsi vasten naamaani ja valo tulvi silmiini. Ehkä pimeys oli sittenkin johtunut vain Gemman peitosta.

Miksi Gemma oli riuhtaissut sen pois? Oloni ei enää ollut lainkaan mukava...

Kettu.

Aivoni alkoivat taas toimia ja tajusin kuulleeni ylimääräisen äänen huoneessa. Käännyin katsomaan oven suuntaan.

"Louis mitä helvettiä?" kysyimme kaikki kolme yhteen ääneen.

"Jonkun piti tulla herättämään teidät" Louis puolustautui.

"Ja ihan sattumalta olit ainoo vapaaehtoinen?" Gemma ivasi.

"No Niall tavallaan halusi tulla, mutta mä ehdin ensin" Louis sanoi ylpeänä ja vinkkasi silmää. Olisin varmasti punastellut kuin keitetty rapu, jos ovella olisi ollut kuka tahansa muu kuin Louis. Minulla oli ylläni vain toppi ja pilkulliset yöshortsit. Meikkiäni en ollut jaksanut poistaa kunnolla ja pystyin tuntemaan ripsarin jättämät tummat jäljet silmieni alla. Hiuksilleni en ollut tehnyt yhtikäs mitään, mikä kadutti minua hieman. Silmäkulmastani saatoin nähdä ympäriinsä haarautuvan linnunpesän päässäni.

"Louis kuule, me ei tulla yhtään nopeemmin alas, jos seisoskelet siinä" sarkastinen aamuvirkku heräsi sisälläni.

"No mitä haluut mun tekevän" Louis yritti pelästyttää minut vihjauksellaan. Harmi, ettei tuo tepsi minuun. Kuulin Lottien tuskailevan jossakin lattialla.

"Jos vaikka alotat heittämällä mun rintsikat sieltä laukusta ja otat mun yöshortsit pois sillä välin, kun mä harjaan hiukset" ehdotin niin viattomasti kuin vain mahdollista.

"Hanna hei, no thanks!" Gemma heitti tyynyn minua kohti, mutta väistin sen helposti. Pokkani petti ja repesin nauramaan.

"Jos vaan lähdet" sanoin Louisille, joka ei tyrmistykseltään saanut mitään sanotuksi. Ilmeisesti hän ei ollut tottunut vastaiskuihin. No se muuttuisi pian.

Louisin suljettua ovi perässään Lottie nousi hyvin huterasti seisomaan patjansa päälle ja alkoi pukemaan pikkuhiljaa. Päätin tehdä samoin. En vain jaksanut nousta seisomaan ja yritin istualtaan kurottaa kohti pientä laukkua, jossa tavarani olivat. Valitsin ylleni tummansiniset lökärit ja mustan paidan. Tiedän olevani oikea valopilkku, mutta en jaksanut välittää. Poistin nopeasti meikin rippeet ja heitin hiukseni nutturalle. Sillä välin Gemma oli meikannut itseään kevyesti ja pukenut yllensä legginsit ja ylisuuren t-paidan.

"Gemmaaa sun pitää nousta" ravistelin peittoon kääriytynyttä tyttöä, joka vain murisi vastaukseksi.

"Anna olla. Mennään aamupalalle" Lottie heilautti käsiänsä turhautuneena. Ruuan mainitseminen ja sen tuomat ajatukset saivat minut yllättäen voimaan pahoin. Nousin salamana ylös ja suoraan Gemman vessaan. Oksensin niin rajusti, että pelkäsin sen jatkuvan loputtomiin. Pian tunsin selälläni käden. Se piirteli rauhoittavasti ympyröitä ja selkeytti sekavaa oloani. Sylkäisin pyttyyn ja maistoin oksennuksen. Uusi pahan olon aalto vyöryi ylitseni, mutta tällä kertaa mitään ei enää tullut ylös.