You make me strong- Niall Horan (finnish)

XXXVI

Istuin keittiön pöydän ääressä teekuppi nenäni edessä. Caroline oli halunnut kuulla Niallin tarinan kaikessa rauhassa ja keittänyt jopa jotakin spesiaaliteetä. Rakastin teetä, mutta tämä kupillinen maistui suussani yhtä happamalta, kuin pelkäsin naamani näyttävän.

Niall ei juurikaan ollut kiinnittänyt minuun huomiota. Yritti vain esittää iloista ja kiitteli kaikesta Paulia ja Carolinea. Nyt Paul oli viemässä Juliusta nukkumaan, joten me kolme vain istuimme hiljaa. En sanoisi tunnelmaa kiusalliseksi tai inhottavaksi. Itse olin lähinnä vain kärsimätön. Halusin kuulla miksi Niall käyttäytyi niin kummallisesti. Pöllähti yllättäen kylään ensin sönkötettyään jotakin ihmeellistä puhelimessa. Turvamiehet häntä jahdaten. Jos joku olisi kuvaillut tätä iltaa minulle viikko sitten, en olisi uskonut, että kyse olisi ollut Niallista.

Lopulta Paul tuli takaisin ja istuutui Carolinen viereen kurottaen toisen kätensä Carolinen tuolin selkänojalle. Olin valunut tuolilla alaspäin ja korjasin asentoani. Niall hörppäsi teensä loppuun ja rykäisi. Ilmeisesti hänkään ei nauttinut teestänsä, mutta oli kuitenkin tarpeeksi fiksu pysymään hiljaa.

"No jos nyt kertoisit, mitä oikein teet täällä?" Paul kysyi ja onnistui kuulostamaan rennolta töykeän sijaan.

"Periaatteessa me ollaan saatu vasta puolet levystä tehtyä, mutta mun ja Louisin kaikki soolot on jo hoidettu" Niall aloitti kuulostaen hieman ärtyneeltä, "Meillä on siis todella paljon vapaa-aikaa. Me ei kuitenkaan voida mennä minne halutaan, koska faneja saattaa olla jokaisen nurkan takana. Jotenkin se vaan alkoi ärsyttämään ja mä lähdin. Taksilla aamulla lentokentälle ja sieltä Dubliniin ja sitten bussilla tänne. Ei mitään sen kummempaa. Turhautumista vain. Ja enhän mä saisi turhautua, koska 'elän unelmaani'..." Niall kuulosti katkeralta. Tunsin rentoutuvani, vaikka huomasinkin Niallin ilmiselvästi jättävän jotakin kertomatta.

"Onhan tuo nyt ymmärrettävää" Caroline sanoi lopulta.

"Sitten jäin väärällä pysäkillä ja turvamiehet ylireagoi ja se kaikki vain dramatisoi tilannetta entisestään" Niall puhui tyhjälle teekupilleen.

"Mutta mikset kertonut lähteväsi?" Paul kysyi kurtistaen kulmiaan.

"Koska ne ei olis päästänyt mua" Niall sanoi pienen tauon jälkeen. Jälleen istuimme hiljaisuudessa. Sateen lisäksi kuului piippaus yläkerrasta. Se taisi olla puhelimeni. Täydellistä.

"Se saattoi olla äiti" sanoin nousten pöydästä ja kävellen ovelle ennen kuin kukaan sanoi mitään. Olin jo aulan toisella puolen rappusten alkupäässä, kun kuulin Niallin pahoittelevan poistumistaan. Pian kuulin hänen askeleensa ja näin hänen varjonsa.

"Hanna, haluaisin puhua kahden kesken" hän sanoi perääni, mutta jatkoin matkaani huoneeseeni. Jos hän halusi puhua, sen kun seuraisi perässä.

Puhelimeni oli sängylläni, mihin olin sen jättänyt turvamiesten soitettua ovikelloa. Viesti oli tullut Louisilta. En vaivautunut katsomaan sitä tarkemmin.

"Ei tainnut olla äitisi..?" Niall kysyi nojaten ovenkarmiini.

"Ei ollut ei" vastasin yksikantaan.

"Oikeasti mä en lähtenyt turhautumisen takia"

"Ai etkö?" kysyin sarkastisesti.

"Meille tuli riitaa Louisin kanssa" Niall sanoi tuijottaen syvälle silmiini. Aivan kuin hän olisi tiennyt, keneltä viesti oli. Käänsin katseeni ennen kuin vastasin.

"Sepä ikävää. Oliko Louis se meikkitaiteilija?" okei tyhmän esittäminen ei ollut mun juttuni.

"Älä viitsi! Mä tiedän kyllä mitä tein välillä on" Niall korotti ääntään. Silmät suurina käänsin katseeni takaisin Niallin puoleen.