You make me strong- Niall Horan (finnish)

X

Oven takaa paljastui kolme suunnilleen Niallin ikäistä poikaa istumassa sohvilla. Parhaillaan he nauroivat jollekin. Haravoin huonetta katseellani ja huomasin neljännen pojan, joka oli peilin edessä. Hänellä oli toisessa kädessä huulipuna ja toisessa kultainen luomiväri.

Ahaa. Hän oli ilmeisesti hieman ehostamassa itseään. Tai no, paha mennä sanomaan, sillä ainakin puolet naamasta oli punaisen huulipunan peitossa ja luomiväriä löytyi myös pojan paidalta.

"Louis, mitä ihmettä?" Niall kysyi. Ilmeisesti tuo meikkaava poika oli nimeltään Louis. Ainakin hän kääntyi meidän puoleemme.

"Olen kaunein neito koko Lontoon valtakunnassa" Louis ilmoitti 'naisellisella' äänellä. "Aah! Kukas sinulla on siinä? Odota! Anna kun arvaan! Hhmm.." hän jäi miettimään kuka saattaisin olla, mutta Niall ei jäänyt odottamaan.

"Tämä tässä on Hanna." hymyilin sohvalla istuville pojille, joiden ryhti tuntui nousevan hetki hetkeltä. "Ja ei! Ennen kuin innostutte liikaa, Hanna on mun paras kaveri."

"Hei! Kiva tavata. Mun nimi on Liam." sohvalta nousi poika, jolla oli ettenkö sanoisi toiseksi täyteläisimmät hiukset, mitkä olen ikinä nähnyt. Hän halasi minua kevyesti ja hymyili lämpimästi.

Seuraavaksi luokseni tuli poika, joka saisi ykköspaikan edellä mainitussa vertailussa. Hänen kiharat hiuksensa saivat hänet näyttämään todella suloiselta.

"Mä oon Harry" hänkin hymyili iloisesti. Ja nyt kun hän sanoi nimensä, minä muistinkin kuulleeni sen aikaisemmin.

Viimeisenä sohvalta nousi tummapiirteinen ehkä kaunein ihminen, jonka olen koskaan tavannut.

"Zayn Malik" hän sanoi miellyttävällä äänellään. Hän tuoksui mielettömän hyvältä. Kuin keväiseltä niityltä tai kesä tuulelta. Huomasin rentoutuvani selvästi.

"Kai mäkin saan halata!" meikkaava Louis lähti harppomaan luokseni, mutta otin askeleen taaksepäin.

"Ensin kyllä peset itsesi" sanoin hänelle tiukasti.

Louis painoi päänsä ja otti kasvoilleen loukkaantuneen koiranpentu ilmeen.

Ha! Ei minua noin helposti voiteta. Hänkin huomasi sen ja lähti huoneen perällä olevan kärryn luokse. Luultavasti puhdistuspyyhkeitä etsimään.

"Mitä meidän aikataulu sanoo?" Niall kysyi.

"Meillä on noin puoli tuntia, ennen haastatteluita. Ja ne saattaa kestää pitkälti toista tuntia." Liam kertoi.

"Hanna voi varmaan odottaa täällä" Harry sanoi ja jatkoi "Siis jos sä et ole lähdössä mihinkää. Voit tulla mein mukana syömään."

"Se ois tosi kiva, kiitos"

"No niin! Kelpaanko nyt?" Louis juoksi eteeni ja levitti kätensä.

"Nooh.. Okei" virnistin hänelle pienen epäröinnin jälkeen. Lousin ilme kirkastui. Halatessamme hän kuiskasi korvaani: "Kun mä sanon 'nyt' sammuta valot ja laita ne takaisin päälle noin kymmenen sekunnin jälkeen"

Nyökkäsin varovasti ja Louis perääntyi naama suhteellisen peruslukemilla. En kuunnellut, mitä Liam ja Harry alkoivat selittämään, sillä etsin seinästä valokatkaisinta. Se oli noin metrin päässä oikeallani. Yritin pitää myös oman naamani peruslukemilla, sillä haistoin ilmassa selkeästi kunnon pilan ainekset.

Keskustelu jatkui rentoja, kunnes Louis katsoi suoraan silmiini ja lähes kuiskaten sanoi: "Nyt."

Syöksähdin katkaisimelle ja huone pimeni. Odotin noin kymmeneltä sekunnilta tuntuneen ajan ja sytytin taas valot. Pimeyden aikana pojat olivat aluksi älähtäneet säikähdyksestä ja kuulin ainakin Liamin kysyvän, että paloiko sulake ja Niallin naurahtavan Harrylle, joka mainitsi pelkäävänsä pimeää. Sitten he kaikki alkoivat köhimään ja latelemaan painokelvotonta tekstiä.

AN: luin just et Louis on saanu pojan!! 😻tää sattuki sitten todella sopivasti 💙
((en yhtään huutanut sitten...))
Pitäskö käynnistää nimi arvuuttelut?

Kun valot taas paloivat, ei yksikään pojista tajunnut minun olleen pimeyden syypäänä. Aluksi en huomannut minkään muuttuneen, mutta sitten näin Louisin kädessä purkin. Tarkemmin sanottuna tyhjän vappuväri purkin.

Vappuväri purkissa oli ollut pinkkiä. Mistäkö tiesin? Koska muut pojat ympärilläni olivat yltäpäältä vaaleanpunaisia.

Repesin nauramaan niin että kyyneleet virtasivat silmäkulmistani. Aivan kuten Louis nauroi kippurassa huoneen toisella laidalla. Nauruun liittyi vielä muutkin pojat yksitellen, nähtyään Liamin, jonka kielikin oli saanut pinkin käsittelyn. Ja Liamin ilmeestä päätellen, väri ei maistunut kovinkaan miellyttävälle.

Juuri silloin Marie, joka oli vaihtanut vaatteensa kuiviin, ilmestyi oviaukkoon.

"Mitä ihmettä...? Nyt heti putsaamaan itsenne!! Teillä on viisi minuuttia aikaa!" Marie alkoi huutamaan pojille, jotka kovasti yrittivät pysyä pokkana.

"Hanna venaa täällä haastisten ajan." Niall infosi Marieta.

"Kaipa se käy.." Marie vastasi vastahakoisesti.

"Itse asiassa" Niall jatkoi itsevarmasti ja naama nyt täysin pokkana. "Mä en kysynyt sulta lupaa."

Oho! Ensimmäinen puoli tuntia yhdessä vuosien tauon jälkeen ja Niall jo puolustaa minua heidän ööhm.. täti-ihmiselleen.

                            •••

Peseydyttyään pojat vilkuttivat minulle; Niall hymyili (lue: irvisti) iloisesti ja Louis iski minulle silmää.

Ei hullummin. Louis vaikuttaa todella sekopäiseltä, mutta toisaalta juuri täydelliseltä kahjolta. Onkohan noilla edes eroa? Kuinka vain.

Odotin kiltisti sohvalla istuen ehkä ensimmäiset kymmenen minuuttia. Sitten nousin ja aloin tutkimaan huonetta tarkemmin.

Seinustalla oli pöytä, jolla oli leipiä, juotavia ja puoliksi syötyjä aterioita. Toinen pöytä oli peilin edessä ja sillä oli harjoja, kampoja, lakkoja ja puutereita. Kolmannella seinustalla oli värikkäitä vaaterekkejä ja kenkiä lattialla. Sohvan edessä oli kahvipöytä, jolla oli lehtiä ja ainakin kolmet nappikuulokkeet ja neljät 'jykevämmät' kuulokkeet.

Istuin takaisin sohvalle ja päätin avata tv:n. En edes muista, mikä ohjelma sieltä tuli. Huomasin pian silmieni lipsuvan umpeen.

Ei kai pienet päiväunet haittaakaan tee.

Poikien kuitenkin kestää vielä jonkin aikaa.