You make me strong- Niall Horan (finnish)

XII

Meidän Lontoon reissusta oli nyt viikko. Joka ilta Niall oli soittanut tai laittanut viestiä mulle ja me oltiin puhuttu tuntikausia. Tai ehkei niinkään puhuttu, enemmän naurettu. Pelkkä Niallin naama saa mut nauramaan ja vaikka me yritettäis puhua vakavasti, ei siitä ikinä tuu mitään.

Tän päivän mä oon kuluttanut tutkimalla netistä One Directionin faneja. Ja tälläsella tuntien lukemisella voin todeta, että poikien fanit on jo nyt todella omistautuneita. Ne tietää kaikenlaisia pieniä faktoja, odottaa pojilta uutta omaa musaa ja jopa kutsuu itseään directionereiksi.

Yks vähän oudompiki juttu löytyi. Monet fanit uskoo et pojilla ois jotain säätöö keskenään. Aluksi mä vaan nauroin niille ajatuksille, mutta nyt, noin viisikymmentä Larry-videota myöhemmin, alan ymmärtää. Siis saahan noista videopäiväkirjoista sen kuvan, että pojat on jo tosi läheisiä kavereita, mutta et niillä ois bändin sisästä säätöö.. Lähinnä kiusallista ajatella jotain tollasta.

Luettiin yks ilta Niallin kans jotain suosittua One Direction Fanfiction sivustoa ja mä en oo ikinä nauranut niin paljoa. Mä vannon. Aluks Niallia ahdisti, mutta kyllä sekin sen läpän sieltä löysi.

Kerran Caroline jopa koputti mun huoneeni oveen ja tarkisti, että kaikki oli hyvin. Se sano et oli kuullu kolahduksen ja huolestu siitä. Mä huusin naurun seasta, että ei mitään syytä huoleen. Se kolahdus oli nimittäin ollut minä putoamassa sängyltä, mikä aiheutti lisää naurua niin minulle kuin Niallille ja myöhemmin myös Carolinelle ja Paulille.

Periaatteessa kaikki meni ihan hyvin. Mua vaan alkoi pikkuhiljaa jännittämään ajatus leirikoulusta. Caroline oli nimittäin ilmoittanut mut sellaiselle leirille, missä mun ois tarkoitus tutustua nuoriin, jotka on mun ikäisiä, etten vaan olis yksin syksyllä, kun koulut alkaa.

Todennäköisesti saisin sieltä joitakin kavereita, oppisin tuntemaan muutaman, mutta mikä tärkeintä, saisin tietää ketä kannattaa varoa. Ainahan joka paikassa on joku, joka ei ymmärrä toisia, yksityisyyttä tai tiettyjä rajoja ja on siten aika inhottava tyyppi.

Sillä leirillä on teemana musiikki. Eli periaatteessa liikutaan mun vesillä. Siellä tosin ei tarvitse ennestään osata mitään, matkalla oppii, mutta kyllä mun taidoista varmaan jotakin hyötyä on.

Caroline sanoo, että aina kannattaa alottaa rauhallisesti, ettei astu kenenkään varpaille.

"Muistan, miten pienempänä tykkäsin kans soittaa pianoa, mutten koskaan oikeastaan osannut kunnolla. Sitten koulussa kysyttiin, että haluaisiko joku säestää ja minä tietysti viittasin ekana. En kuitenkaan ollut ainoa, joten opettajamme päätti, että minä soitan ensin ja se toinen viitannut tyttö toisena. No minä soitin niin hyvin kuin osasin ja hymyilin itsevarmasti. Kun se toinen tyttö meni soittamaan, ei kellekään jäänyt epäselväksi, kumpi meistä oli harrastanut soittimia koko ikänsä. Se tyttö soitti niin upeasti, etten ollut uskoa kappaletta samaksi. Hymyni hyytyi ja vaihtui nolostukseen. Kaikki muut hurrasivat jälkimmäiselle esitykselle, enkä minä soittanut enää sen koommin yleisön edessä" Caroline jakoi lapsuuden traumojaan ruokapöydässä.

"Voi sinua, mutta muistathan sinä toki, että kerroit tuon tarinan jo aamupalalla" Paul yritti varovasti.

"Ja sitä ennen eilen iltapäivällä.." kuiskasin itsekseni niin, että vain Julius saattoi sen kuulla. Enkä ole ollenkaan varma tajusiko tuo pikkuinen sitä.

"Tärkeintä on, että ymmärrätte idean" Caroline puolustautui.

"Tottahan toki me sinun neuvojasi arvostetaan, mutta miten olisi jo vaihteeksi joku toinen puheenaihe?" Paul yritti ehdottaa ja pian keskustelu siirtyikin paikallisjuoruihin, joista en taas vaihteeksi ymmärtänyt mitään...

•••

Pakkasin tavaroitani leiriä varten. Joitakin perusvaatteita ja hygienia tarpeita. Mietin, tulisikohan leirillä tarvetta kirjoille, mutta päätin jättää ne pois laukusta, joka jo pullisteli täytenä.

Bussi leirikeskukseen lähtisi tulevan kouluni pihalta iltapäivällä. Eli minulla oli vielä muutama tunti aikaa. Otin tylsistyneenä kännykkäni esille ja huomasin lukemattoman viestin.

Niall💕: mulla on tylsää💤

Pelkkä Niallin nimen näkeminen puhelimeni näytöllä sai hymyn kareilemaan suupielessäni.  Sydämet Niallin nimen perässä johtuivat yksinkertaisesti siitä, että minusta jokainen nimi vaatii vähän väriä. Sydämet sattuivat nyt vain sopimaan parhaan ystäväni nimen perään.

minä: Niin mullakin🙈 ko lähtöön on vielä aikaa...

Niall💕: ainiin se sun leiri👍🏻

minä: Carolinen leiri. Mä luulin et selitin sen jo?😂

Niall💕: Okeiii  ~carolinen~  leiri🌚

minä: hyvä👌🏻😂

Niall💕: mä oon ollu pienenä niin monella leirillä, ettet usko🙉🙉

minä: sama 😒 ja tää on vielä joku musiikkileiri

Niall💕: No eihän se sitten voi niin kauhee olla

minä: "mitään soittimia ei tarvitse ennen leiriä hallita"

Niall💕: ai tollanen leiri☹️

minä: jepp😐 alkeista lähetään

Niall💕: no saatpahan säkin perusasiat kuntoon 😉

minä: hahhah Sulle ne alkeet sopis

Niall💕: oliko kivasti sanottu? Mitä häh?

minä: kuka tän mahto aloittaa??😂😂

Kuulin Carolinen huutavan minua alakerrasta. Toivottavasti ei mitään lapsuuden traumoja enää...

Niall💕:🌚🌚

minä: Mut mun täytyy mennä alas nyt👋🏻

Niall💕: laita myöhemmin viestii 👌🏻

minä: kattoo nyt jos osaan😉

Niall💕: 😂😂👍🏻

Hyvää ystävänpäivää💙💙