You make me strong- Niall Horan (finnish)

XLIV

"Toivottavasti en kuulosta aivan sekopäältä, mutta mun mielestä meidän kannattais ystävystyä" Gemma sanoi vasemmalta puoleltani. Istuimme kolmiomuodostelmassa lattialla. Huone, jossa olimme oli yksi monista yläkerran käytävän makuuhuoneista. Sen sisustus oli sininen ja huonekalut olivat tummaa puuta. Valaistuksena meillä oli vain yksi pieni lamppu jykevällä kirjoituspöydällä, eli aika hämärä. Selkäni oli kohden ovea ja vastapäätä minua oli ikkuna, josta ei nähnyt mitään ulos pimeään iltaan.

"Mun mielestä ainakin on mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin" jatkoin hymyillen.

"Loistavaa" Lottie komppasi meitä.

"Me tarvitaan vertaistukea toisiltamme, jos meinataan selvitä noiden seurassa" Gemma naurahti.

"Me ainakin, kun meillä ei oikeastaan ole muutakaan vaihtoehtoa" Lottie sanoi Gemmalle, joka katsoi minua vihjailevasti. Onneksi huoneessa oli hämärää.

"Se punastu! Voi pientä" Lottie nauroi ja osoitti minua. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi hämärää.

"Älkää viittikö" nauroi ja yritin vaikuttaa rohkealta, vaikka oikeasti mieleni teki juosta takaisin Lucaniin Paulin ja Carolinen luokse tai vielä parempi, Suomeen äidin luokse.

"En tuomitse, onhan Niall ihan suloinen" Gemma sanoi ja taputti selkääni.

"Onko? En mä oo huomannut" esitin välinpitämätöntä.

"Niin varmaan! Sä suurin piirtein tuijotat silmät verillä aina, kun Niall on jossain lähellä" Lottie väitti. Ja oli kenties oikeassa. Jos joku kysyisi, mitä esimerkiksi Zaynin päällä on tänä iltana, en osaisi lainkaan vastata, kun taas Niallin vaatteet osaisin luetella koko viime viikolta. Mutta minkä minä sille voin, etten huomaa muita, kun edessä on joku niinkin ihana kuin Niall.

"Okei, okei, mutta myöntäkää vaan. Tekin ootte kyllä katsoneet niitä kaikkia sillä silmällä" nousin pieneen vastarintaan.

"Ei tietenkään olla. Harry ei antais kenenkään pojista vilkaistakkaan mun suuntaan. Sitä paitsi ne on kaikki mua nuorempia" Gemma puolustautui järkyttyneenä.

"Ikä köh on vaan köhköh numero" Lottie yski.

"Vaikka Harry kieltäis mitä, ei se voi sua estää kattomasta" vinkasin silmääni Gemmalle.

"Kuvitellaan, että mun olis ihan pakko kuvitella itseni esimerkiksi Zaynin tyttöystäväksi. Ja Zayn tuli ihan sattumalta vain mieleen, vaikka meidän piirteillä syntyisi todella kauniita ja komeita lapsia. Gemma Malik olis kyllä tosi vaikee nimi kirjoittaa nopeesti. Ja jos mun pitäis kuvitella meidät esimerkiks vaaleansiniseen puutaloon merenrannalle syömään mansikoita ja suklaata auringonlaskussa. Me voitais esimerkiksi harrastaa erilaisia kuvataiteen muotoja yhdessä. Mä voisin ehkä opetella maalaamaan paremmin. Ja ehkä voisin kuvitella Zaynin maalaamaan musta kuvan niinkuin Jack tekee Titanicissa. Siis jos te pakottaisitte mut, niin voisin ehkä kuvitella jotain tän suuntasta" Gemma lopetti vaatimattoman ja hypoteettisen kuvitelmansa Zaynin ja hänen tulevaisuudesta. Minä ja Lottie vain tuijotimme kolmatta tyttöä hetken aivan hiljaa ja liikkumatta. Sitten purskahdimme aivan hillittömään nauruun.

"Ihan tässä nyt hatusta vedit tollasen maiseman" sain sanotuksi ja Gemma vain kohautti olkiaan. Naurumme vain yltyi.

"No hyvä on! Olen miettinyt vähän jotain ton suuntaista, mutta ei se koskaan tule tapahtumaan" Gemma mutristi suutaan ja me hillitsimme nauruamme hieman.

"Älä viitti. Sä et koskaan tiiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan" Lottie sanoi ja halasi Gemmaa, jonka suu kääntyi myös pikkuhiljaa hymyn puolelle.

"No kenen kanssa sä katselet auringonlaskua?" Gemma kysyi Lottielta.

"Niinpä! Sä olet vaan nauranut muille. Antaa kuulua" sanoin ja tökin Lottien poskea. Hauskaa, miten minusta tuntui, että olin tuntenut nämä tytöt iäisyyksiä.

"Mä ehkä kuolen häpeään, mutta mun mielestä Harry on ihanin" Lottie painoi kätensä kasvoilleen. Kumma kyllä, mutta nyt minua ei naurattanut. Vilkaisin Gemman reaktiota kulma kysyvästi koholla.

"No jaa" Gemma kohautti olkiaan, "Jos oot halukas riskeeraamaan henkisen hyvinvointis... Siitä vain!"

"No en mä sitä ole iskemässä tai mitään" Lottie kikatti.

"Se on muuten joku tein suvussa kulkeva asia"  sanoin hiljaa haudanvakavalla äänellä ja tartuin Lottien käteen.

"Hei hyi!" Lottie karisti käteni ja minä naurahdin.

"Mitämitä? En tajunnu!" Gemma valitti.

"Larry" sanoin pelkästään tuon yhden sanan ja Gemma yökkäili vastaukseksi.

"Ihan hirveetä. Juu antaa olla. Harry on ihan kiva. Ei mitään kummempaa. Sitäpaitsi Liam on aina saanu mun sydämen lentelemään" Lottie vaihtoi mielipidettään.

"Mun mielestä se on tavallaan söpöä. Voin kyllä vaan kuvitella miltä teistä tuntuu" molemmat tytöt kääntyivät katsomaan minua.

"Ettekö te oo nähny niitä videoita ja ficcejä ja kaikkee?" Lottie ja Gemma pudistelivat päitään.

"Hanna, herranen aika sulla on liikaa vapaa-aikaa" Lottie facepalmasi.

"En tiiä haluunko edes nähdä" Gemma sanoi epävarmasti.

"No otetaan selvää" ehdotin innoissani, "onko tääl vaik jotain tietokonetta, mitä voitaisiin käyttää?"

"En tiiä" Lottie vastasi.

"Voi harmi. Sitten meiltä jää näkemättä ne matskut" Gemma sanoi todella harmistuneena. Siis todella.

"Niallilla on varmaan kone ja se lainaa sitä varmasti" sanoin samalla, kun jo nousin mennäkseni alakertaan. Lottie ja Gemma eivät ehtineet sanomaan sanaakaan ennen kuin olin jo ulkona huoneesta.

~•~•~•~

AN: Oisko tää nyt sellanen vaihteeks lyhyt ja vammanen luku? En tiiä, todennäkösesti.... 🙄 Mulla on joku hirvee Lottie fanitus päällä et juuh 🙈😂