You make me strong- Niall Horan (finnish)

XI

Joku nyt kertoo miten ((tai MIKS??)) yhdeksännellä osalla on vähemmän lukukertoi ko kymmenennellä 😂😂

"Pitäiskö se herättää?" ääni kysyi varovasti. Se kuului kaiketi sille kiharapäiselle, Harrylle.

"Totta kai! Et kai säkää haluis koko yötä täällä viettää?" Liam vastasi.

Pian tunsin pehmeän käden olkapäälläni. Kevyt ravistus ja kuiskaus korvaan:

"Hanna. Herätys, aika lähtee kotiin. Paul ja Caroline odottaa sua taksissa pihalla" Niallin pehmeä irlantilais-aksentti herätti minut lopullisesti.

Avasin silmäni ja venyttelin käsiäni. Päältäni valahti viltti, ilmeisesti joku oli huomannut nukahtamiseni.

Kaikki viisi poikaa seisoivat edessäni ja katsoivat minuun lämpimästi hymyillen.

"Kauanko nukuin?" kysyin ääni hieman käheänä.

"No se riippuu ihan siitä, millon nukahdit" Louis vastasi hieman sarkastiseen sävyyn ja irvisti naurahtaen.

"On jo myöhä. Että jos jätetään noi huulenheitot ens kertaan ja Hanna mä saatan sut tein taksille" Niall ehdotti.

"Hei, jos en paremmin tietäis, sanoisin et haluut Hannasta eroon" Louis heitti.

Niall karahti punaiseksi ja rupesi änkyttämään jotakin käsittämätöntä.

"Louis hei! Jos mä en paremmin tietäis, niin sanoisin että sä haluut mun jäävän" sanoin hänelle samaa  sävyyn takaisin.

Nousin ylös, toivotin hyvät yöt muille pojille ja vedin Niallin perässäni käytävälle.

"Mä en ikinä nähny sua noin kiusaantuneena" hymähdin varovaisesti, kun Niall pysähtyi heti oven sulkeuduttua takanamme. Hän piti edelleen katseensa kengänkärjissä ja vain kohautti olkiaan.

"Hei onks joku vialla?"

"Eii.... Tai siis, kun mä oon monta kertaa ajatellu, miten tavattais uudestaan. Ja siis niin... No en nyt vaan kuvitellu sitä ihan tälläseks.." Niallin ääni vahvistui loppua kohden ja katseemme kohtasivat.

"No ei kukaan tällästä toivo. Ihan hirvee ilta ollu. Jossain X-Factoris.. Duh. Kuka sellasesta välittää. Ja ei ees aloteta tästä, että voin tehdä näin" tökkäsin Niallia käsivarteen "tai näin" kutitin häntä "Ja unohda jokane kommentti mitä sun kaverit on mahdollisesti sanonu. Plus toi sohva oli tosi surkea" lopetettuani toivoin Niallin tajunneen sarkasmin, koska muuten tilanne saattaisi kääntyä suhteellisen kiusalliseksi.

Onneksi Niall näytti piristyvän.

"Niin no onhan tää aika siistii.."

"Ei vaan!! Kaikki kehuu teitä! Teillä on jo jotain miljoona fania! Ja koko maailma auki!"

"Mut me ei voitettu"

"Tähän kohtaan on vaan yks sopiva asia sanottavana. Tän kisan voitti ehkä joku toinen, mutta te ootte jo voittanu monien sydämmet ja teil on kaikki aseet ja avaimet menestykseen" nipistin Niallia vielä poskesta. Ja hän virnisti minulle.

"Kiitos"

"Mistä?" kysyin naurahtaen.

"Siitä et uskoit muhun alusta asti"

"Kuulepas nyt. Se on jotain mitä ystävät tekee ja ihan tiedoksi vaan, että mä uskon yhä" iskin silmää ja lähdimme vitsaillen ulos taksin luo, jonka edessä Paul ja Caroline jo odottivat.

Heidänkin iltansa oli ollut menestyksekäs; Paul oli saanut hienoa materiaalia lehdistötilaisuudesta ja Caroline oli tavannut vanhan opiskelukaverinsa ja oli nyt aivan muistojen liikuttama. 

Nauroimme vielä hetken yhdessä, ennen kuin Paul sanoi että meidän todellakin pitäisi lähteä nukkumaan, jos haluaisimme nousta ajoissa seuraavana aamuna.

Näin pettymyksen Niallin kasvoilla vain sekunnin murto-osan, sillä lähes samaan hengenvetoon Paul käytännössä kutsui Niallin meille kyläilemään joskus.

Hyvästiksi Caroline halasi kevyesti Niallia, Paul kätteli ja minua Niall suukotti poskelle.

Toivottavasti ilmeeni ei paljastanut puoliakaan ajatuksistani. Olihan tuollainen kohtelias suukottelu ja halailu aika normaalia käytöstä täällä päin, mutta kuten todettu. Täkäläiset tavat ovat hieman hhmmm tuttavallisempia.

Taksi matkan hotellille tuijotin vain ikkunasta ulos ja hymyilin maailmalle. Olihan ilta aika täydellinen ollut. Iltavalaistuksessa hehkuva suurkaupunki näytti vähintään yhtä upealta kuin kaikissa valokuvissa tai vastaavissa, mitä olen ikinä nähnyt.