You make me strong- Niall Horan (finnish)

XLIII

Anteeks ihan hirrmusesti, mutta en saanu koeviikolla aikaseks kirjotettuu ♥️ ((äänestäkää xd))

"Ihan mahtavaa, että pääsitte kaikki tulemaan. On ihanaa tutustua vähän enemmänkin teihin, jotka ootte niiden ihmisten takana, joita mä kutsun veljiksi" Liam puhui kohottaessaan maljaa esimerkkinä toisille. Kaikki skoolasivat ja hymyilivät iloisina. Minä myös.

Poikien perheet olivat maailman parasta seuraa. Ja seuraahan täällä illallispöydässä riitti. Harry oli tuonut isänsä, äitinsä ja siskonsa Gemman, joka vaikutti todella mukavalta. Louis ja Zayn olivat kutsuneet koko perheensä, mikä toi seurueeseen paljon ääntä ja vilskettä. Liamilla oli perheen lisäksi muutama kaveri seurassaan, jotka kuitenkin vaikuttivat hieman syrjään vetäytyneiltä. Niall oli tuonut minun lisäksi myös vanhempansa ja Gregin puolisoineen. En varmaankaan edes kuullut kaikkien nimi illan kuluessa, mutta ei sillä, että olisin ne muistanut.

Istuin pöydässä Niall oikealla puolellani ja vasemmalla Louisin sisko Lottie. Vastapäätä olivat Niallin vanhemmat, jotka olivat yhtä herttaisia ja ystävällisiä kuin aikaisemminkin.

Ja jos tunnelma oli iloinen ja lämmin, älkää edes muistuttako ruuasta. Sitä oli niin paljon, että rääppiäisiä voisi jatkaa juhannukseen saakka, jos kotona valmistetut ruuat vain säilyisivät. Kallis pitopalvelu oli valmistanut suurimman osan, mutta lähes jokainen äiti oli tuonut jotakin omaa spesiaaliruokaansa. Maura oli yllättänyt kaikki ja nostanut pöytään kulhollisen oudonnäköistä mössöä. Se oli kauttaaltaan tumman punaliilaa ja muodostui monenlaisista kuutioista. Kaikki olivat pysähtyneet katsomaan sitä tarkemmin ja ihmetelleet mitä se oli. Vasta, kun olin siirtynyt hieman lähemmäksi olin tunnistanut sen. Rosollia. Ikinä ennen ei ollut yksikään ruoka saanut minua hymyilemään tällä tavalla.

"Taisin onnistua edes jotenkin, jos tunnistit sen" Maura sanoi ehkä hieman ujosti hymyillen.

"Aivan varmasti!" lähes kiljuin innostuksissani.

"Mitä se on?" Niall kysyi uteliaana.

"Rosollia" Maura lausui hieman epävarmasti ja vahvistin nyökkäämällä.

"Sinun ei todellakaan olisi tarvinnut. Kiitos paljon!" sanoin ja kiersin pöydän päädyn ja halasin tuota pientä naista. Näin Louisin näyttävän peukkuja minulle ja irvistävän. Irvistin hänelle takaisin, mutta vain hetkellisesti sillä hymyni oli jäänyt hyvin pysyvästi huulilleni.

Valitettavasti rosolli ei aivan ollut suunniteltu brittiläisten ystäviemme makuhermoille, mutta Niallille se maistui. Tai siis Niallhan söi suurin piirtein mitä tahansa ja paljon. Itse en ollut maistanut puoliakaan pöydän ruuista, kun vatsani oli jo täynnä. Jotenkin kummallisesti silti löysin itseni syömästä jälkiruokaa vain varttia myöhemmin. Kaikenlaiset hedelmäkakut ja piparit sulivat suuhun ja täyttivät viimeisetkin vapaat tilat vatsoissamme.

Syötyämme kaikki siirtyivät  valtavan oleskeluhuoneen sohville jatkamaan keskusteluja ja odottamaan lahjojen avaamista. Louisin nuoret pikkusiskot olivat täpinöissään, vaikka olivatkin saaneet lahjoja jo aamulla. Itse en ollut tuonut lainkaan lahjoja, mikä kadutti minua nyt. Olin ollut niin tyhmä, etten ollut tullut ajatelleeksi, että nämä ihmiset antavat lahjansa vasta joulupäivänä. En ollut hankkinut mitään edes Louisille, jolla sentään oli syntymäpäivä.

"Katsokaapas mitä täältä löytyi!" Liam tuli takaisin olohuoneeseen suuri säkki olallaan. Louisin siskot Phoebe ja Daisy pomppivat riemuissaan ja riensivät säkin luokse. Katselimme kaikki heidän intoaan tovin ennen kuin lahjoja tuoneet antoivat omansa. Katselin sivummalta, miten kaikki vaikuttivat niin onnellisilta ja kuin yhdeltä suurelta perheeltä.

"Tässä olis sullekin jotain" Niall istui viereeni ja antoi pienen ja ohuen paketin syliini.

"Ei sun olis oikeesti tarvinnut" sanoin nauraen, sillä paketissa oli ilmiselvästi CD-levy.