You make me strong- Niall Horan (finnish)

XVII

Olin matkalla saliin jatkamaan iltapäivän harjoituksia ja pidin kiirettä, sillä olin unohtunut puhumaan Harrietin kanssa ja olin nyt myöhässä. Harriet oli kuulemma meinannut kuolla tylsyyteen omassa ryhmässään. Heidän ohjaajansa, joka muuten oli kuiva kuin korppu, oli vain paasannut mitä kaikkea laulutaidolla voi saada aikaan. Kuulemma kukaan heistä ei ollut saanut laulaa nuottiakaan. Ei kyllä käynyt kateeksi.

Minulla oli matkaa jäljellä enää yhdet rappuset ja lyhyt käytävä. Harpoin rappusia alaspäin, kun yllättäen menetin tasapainoni.

Lensin loput rappuset alas ja lattialle tömähtäessäni tunsin viiltävää kipua oikeassa jalassani. Ennen kuin ehdin nousta, Ellie tuli nurkan takaa. Hän keräsi lattialla narun, johon olin kompastunut. Tietysti. Minun olisi pitänyt osata odottaa jonkinlaista kepposta. Kuinka tyhmää minulta..

"Olisi kannattanut lähteä aikaisemmin Harrietin luota. Tsott tsott" Ellie maiskutteli ja myhäili katsellen minua. Ellie kyykistyi viereeni, hymyili ilkeästi ja oli sanomassa vielä jotakin luultavasti hyvin epämiellyttävää, mutta käytävällä aukesi ovi. Ovesta astui Ashton, joka järkyttyi näkemästään.

"He ovat täällä" hän huikkasi sisälle saliin ja pian hänen perässään käytävälle tuli Jason.  He molemmat riensivät luoksemme.

"Ellie ja Hanna. Mitä ihmettä te täällä istutte?" Jason tivasi meiltä. Olin valmis selittämään tilanteen ja katsahdin voitonriemuisesti Ellieen. Ellie kuitenkin oli askeleen edellä.

"Teidän täytyy auttaa Hannaa. Hän kaatui rappusissa, eikä pysty varaamaan painoa oikealle jalalleen." Ellie sopersi saaden Jason ilmeen pehmenemään.

"Ashton voi varmaankin auttaa, jos me muut aloitamme jo. Kyllähän te osaatte ensiapu-pisteelle?" Ellie nyökkäsi ja katsoi säälivästi minuun. Olin niin vihainen Ellielle, että miltein unohdin kipuni. Koska en kuitenkaan unohtanut, tartuin Ashtonin auttavaan käteen ja yritin nousta.

Jalkani ei kuitenkaan kestänyt lainkaan astumista ja jouduin nojaamaan Ashtoniin, mikä sai puolestaan Ellien kihisemään ärtymyksestä. Tunnelma ei ollut varsinaisesti kovinkaan rento. En keskittynyt tunnelmaan läheskään yhtä paljon kuin jalkaani vihlovaan kipuun. Hieman nilkan yläpuolella tuntui kuin veitsi olisi porautunut jalkaani. Toivottavasti se ei olisi mitään vakavaa.

Oikeasti matka ensiapu-pisteelle oli lyhyt, mutta hidastin matkaa merkittävästi. Vaikka nojasin Ashtoniin lähes koko painollani, hikipisarat nousivat otsalleni. Vihdoin saavuimme kuitenkin oven taakse, mutta Ellie, joka oli kävellyt edellämme huokaisi teatraalisesti.

"Voi ei. Ketään ei ole päivystämässä. Meidän pitää kaiketi palata takaisin ja lähteä sairaalaan" Ellie voivotteli. Että tuolla oli otsaa.

Ashton kurtisti kulmiaan "Olisihan meidän pitänyt muistaa, ettei tänään ole päivystystä."

Oli siis mahdollisuus, että Ellie tiesi, ettei apua löytyisi aivan läheltä. Kylläpä hän oli juonitellut paljon varalleni.

"Kuinkas sattuikaan" ilkuin Ellielle.

"Mmmh todella harmi" Ashton vastasi huomaamatta mulkaisuja, joita Ellien kanssa vaihdoimme.

"Kylläpäs tämä nyt menee alamäkeä.. Ehkä jos minä käyn kysymässä Jasonilta neuvoa..." Ashton mutisi itsekseen.

"Ehkä, jos en olisi kaatunut, meillä kaikilla olisi ollut parempi päivä" sanoin pahoittelevaan sävyyn, mutta Ellie jatkoi ilkkumistaan.

"Harmi, että olet noin kömpelö"

"Älä viitsi. Vanhinkohan se oli. Pärjäättekö te nyt tässä hetken?" Nyökkäsimme Ellien kanssa, joka näytti jopa riemastuneelta Ashtonin irrottaessa otteensa minusta.  Ja niin Ashton lähti takaisin ja vasta hänen selkänsä kadottua tajusin, etten halunnut hänen lähtevän. Ellie otti askeleen lähemmäksi.

"Tiedätkös, olet kuin norsu posliini kaupassa. Olin todella yllättynyt, että sait soitettua jotakin noilla nakkisormillasi. Mutta kaipa sitä tuurillakin.." nyt Ellie oli aivan edessäni. "Tai vaikka vahingossa" Ellie kuiskasi härnäävästi ja astui jalkani päälle. Kipu räjähti välittömästi jalkaani pitkin ja sai selkäni kaartumaan ja kasvoni kääntymään irvistykseen. Työnsin käsilläni Ellietä olkapäistä ja yritin saada hänet pois jalaltani, mutten mahtanut mitään. Nyt oli keksittävä jotakin. Voisin potkaista terveellä jalallani, mutta silloin painoni pitäisi olla kipeällä jalalla. Kipu vain yltyi ja minulta alkoivat mahdollisuudet loppua.

Varasin painoni kipeälle jalalle, jota Ellie edelleen painoi. Toisella jalalla potkaisin Ellietä sääreen, en aivan yhtä korkealle kuin olisin toivonut, mutta se riitti häiritsemään Ellien tasapainoa. Työnsin häntä hartioista ja läimäytin vielä avokämmenellä poskelle. Tiedän, että se meni ehkä hieman yli, mutta voi luoja se tuntui hyvältä. Mikä tuntui vähemmän hyvältä, oli Jasonin ja Ashtonin katseet. He olivat juuri tulleet kulman takaa ja näin ollen nähneet vain minun läimäytykseni.

"Mitä ihmettä?" Ashton kysyi ja Jason riensi tukemaan Ellietä, joka jälleen osasi pelata roolinsa oikein. Että minua alkoi ärsyttämään tuo itsevarma ja omahyväinen hymy, jonka Ellie soi minulle aina, kun kukaan muu ei ollut sitä näkemässä.

"Hanna. On ehkä parasta, että vien sinut rouva D:n puheille" Jason totesi minulle tiukalla ja opettajamaisella äänellä aivan kuin olisin kuusi ja jäänyt kiinni suklaan syömisestä ennen ruokailua.

•••

Ilmeisesti Jason ei kuitenkaan ollut aivan läpimätä, sillä hän auttoi minua kävelemään kansliaan. Ei yhtä lempeästi kuin Ashton, mutta riittävästi kuitenkin. Hän viittilöi minua astumaan sisälle huoneeseen.

Sisältä huoneesta paljastui kirjoituspöytä ja sen takaa se ärsyttävä naikkonen, joka oli alusta saakka ärsyttänyt minua epäilemällä kielitaitoani. Niall oli antanut hänelle lempinimen Kurttu ja jos rehellisiä ollaan, niin se on täydellinen.

"Vai niin. Ongelmia kielen kanssa?" Kurttu totesi hyvin yllätyksettömästi.

"Ei aivan. Sain todistaa tilannetta, jossa tämä neiti ensin työnsi ja myöhemmin vielä löi Ellietä käytävällä" Jason sai kaiken kuulostamaan paljon pahemmalta kuin se olikaan. Kurttu pyysi Jasonia poistumaan huoneesta, joka nyökkäsi vastaukseksi ja lähtiessään sulki oven.

Jälleen kerran oli kahden sangen epämiellyttävän henkilön seurassa..

AN: Sori et loppuu vähän töks, mut halusin saada jtn julkaistuks ko on ollu niin pitkä tauko 🙏🏻 anteeks! 😘