You make me strong- Niall Horan (finnish)

VI

Syödessämme iltapalaa, opin myös tuntemaan Caroline ja Paulin pojan Juliuksen. Julius on kolme ja oppinut jo hyvin puhumaan. Ja sitä taitoa hän on kova poika käyttämään. Totta puhuakseni, oli ehkä jopa hieman ahdistavaa tajuta, että kolmivuotiaan kielitaito on omaa parempi... Julius on kuitenkin todella suloinen pikku vekara. Paul osoittautui myös erittäin rennoksi ja hän heittikin läppää koko loppu illan. Caroline katsoi välillä hieman pahoitellen miehensä käytöstä, mutta vakuutin hänelle, että Paulin ystävällinen jutustelu oli vain miellyttävää.
Illalla raahauduin uuteen huoneeseeni. Se oli tilava, ovesta tullessa vasemmalla oli kaappeja, seuraava seinä oli valkoinen ja siinä oli kolme ikkunaa. Peräseinä oli ruskea ja oikea vaalean sininen. Sänky oli unelma; pehmeä ja tilava. Jätin laukkuni tuolille, ja kaaduin heti sängylle. Luulin valvovani koko yön silkasta jännityksestä, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin jo unessa.
•••
Aamulla heräsin sateen ropinaan vasten ikkunoita. Peseydyin kylpyhuoneessa, joka on minun ja Juliuksen huoneiden välissä (Carolinen ja Paulin kylpyhuone on heidän makuuhuoneensa yhteydessä ja Julius on vielä niin pieni, että minulla oli käytännössä myös oma kylpyhuone!) suihkun jälkeen laitoin vaatteet ylleni (kuva^) ja vaelsin alakertaan aamupalalle.

"Huomenta" tervehdin astuessani viimeiseltä rapulta alas. Paul oli pukemassa Juliusta yläkerrassa ja Caroline laittoi aamupalaa, joten ajattelin nyt olevan hyvä hetki soittaa äidille.

"Hei äiti!"

"Kultapienimussukka!! Kuinkas on toinen päivä alkanut? Onko siellä kivaa? Eikös siellä ollut vähän sadetta lupailtu..? Voi ei! Me ei pakattu sulle kumisaappaita mukaan! Tiesin että jotain unohtuu. No, mä voin lähettää ne sulle ja siihen asti pysyt sitten sateella sisällä! Millanen se perhe on? Yksi lapsi? Sinä oot kyllä hirveen hyvä lapsien kanssa.. Muistatko sillon kerranki-"  äiti olisi varmaan jatkanut koko loppu päivän, joten keskeytin hänet.

"Äiti rauhoitu! Kaikki on ihan hyvin, mä kyllä pakkasin ne saappaat" koska äiti kysyi pakatessani ainakin neljä kertaa, että mahtuuhan ne saappaat sinne laukkuun "Täällä sataa joo, yks lapsi ja Caroline ja Paul on tosi mukavia. Mä pärjään kyllä. Mun pitää nyt mennä aamupalalle, mut soittelen sitte vaikka illalla tai ainakin laitan hyvän yön viestii. Heippa!"

Miksköhän mä ees vaivauduin soittamaan..? Kyllähän ton äidin reaktion pystyi arvaamaan.
Seuraavaksi äiti ois kysyny Niallista ja siitä mä en oo laisinkaa halukas puhumaan. Istuin pöydän ääreen ja söin Carolinen  tarjoamaa leipää ja join kupillisen teetä, samalla kun keskustelimme päivän ohjelmasta.
                                ••••
Me vietettiin päivä tutustuen lähiseutuun. Opettelin reitin kotoa kauppaan ja muihin keskeisiin paikkoihin. Paul antoi sen äidin numeron. Ihmettelin sitä aluksi, mutta ilmeisesti hän oli ollut kovin innoissaan kuullessaan minun tulostani. Minun pitäisi soittaa hänelle joskus ja käydä vierailulla. Lisäksi hän on suurimman osan ajasta kotona ja voi siksi auttaa minua, jos Paul ja Caroline ovat vaikka töissä. 
Olin menossa yläkertaan soittamaan äidille, kun Paul huikkasi minulle olohuoneesta:

"Hanna! Haluisitko tulla kans tänne olohuoneeseen katsomaan tv:tä meidän kanssa."

"Ei tarvi tietenkään pakosti ja voidaanhan me vaihtaa kanavaa, mutta kun me vaan satuttiin lukemaan jostakin, että aluksi on tärkeää oppia, että ympärillä puhutaan vain sitä yhtä kieltä, eikä saisi eristäytyä omiin ajatuksiin sillä omalla kielellä" Caroline puhua pulputti ja sai minut naurahtamaan.

"Tottakai mä voin tulla. Ilman tuollaisia perusteluitakin.." vastasin ja sain Paulin vuorostaan nauramaan. "Mitäs te katotte?"