You make me strong- Niall Horan (finnish)

IX

Päästän teiät piinasta xdd

Ovi aukesi kokonaan ja edessäni seisoi vaaleatukkainen poika juuri sellaisena kuin hänet muistin. Täydellisenä.

Hymyilin hänelle, kun hänen silmänsä laajenivat. Hän yritti sanoa jotakin, muttei saanut ulos muuta kuin pihinää.

Ikuisuudelta tuntuneiden sekuntien jälkeen hän otti askeleen kohti minua. Olisi varmasti ottanut toisenkin, mutta minä olin jo syöksynyt hänen käsivarsilleen.

Kukaan ei ole koskaan ennen halannut minua niin tiukasti. Unohdin kaiken muun ja vain hengitin hänen tuoksuaan.

Tunsin kuinka Niallin suu kääntyi hymyyn minun päätäni vasten. Minäkin hymyilin.

Enää minua ei haitannut, että täti-ihminen oli pilannut yllätysmomenttini. Tämä oli täydellistä juuri näin.

Kun erkanimme, me molemmat naurahdimme. Niall tarttui minua hartioista ja katsoi minua kuin olisin maailman seitsemän ihme.

"Mä en vaan voi uskoa, että sä oikeasti oot siinä!" hän oli ainakin tuhat kertaa onnellisemman näköinen kuin villeimmissä unelmissani. Tällä hetkellä oli vaikea kuvitella tuo sama poika pettyneenä lavalle. Ei vaikeaa, vaan mahdotonta.

"En mäkään. Mä vaan heitin läpällä Carolinen ja Paulille, että lähetään kattomaan, siis sen jälkeen, kun oli sivulauseessa kertonut, että mehän tunnetaan oikeastaan aika hyvin. Ja sitte ennen ko huomasinkaan, olin lentokoneessa matkalla Lontooseen. Eihän se matka tietty Irlannista oo yhtä pitkä mitä se olis Suomesta" olisin jatkanut puhettani varmasti tuntikausia, ellei Niall olisi keskeyttänyt minua naurahtaen.

"Me ei olla tavattu kasvotusten jotain vuoteen ja sä et ole vastannu mulle Skypessä ja.. Ja nyt sä oot siinä! Siis miten? Keitä on Paul ja Caroline? Siis alota ihan alusta" Niall ohjasi minut istumaan ikkunalaudalle.

"No siis. Kaikki lähti siitä, että äiti keksi päästää mut vaihtoon, se oli siis mun synttäri lahja. Ja nyt mä olen vaihdossa. Irlannissa! Caroline ja Paul on mun host-vanhemmat. Ne siis asuu Lucanissa" tässä kohtaa Niallin silmät kasvoivat suureksi ja hän oli avaamassa suunsa, mutta minä ehdin ensin. "Mä tiedän!! Asutaan nyt periaatteessa naapurikylissä!"

"Siis tän on pakko olla unta..." Niall huokaisi. "Mä oon hymyilly koko ajan niin kovasti, ettei mun suu edes mene kiinni enää" hän nauroi vieressäni.

"Tiiän tunteen" yritin laskea suupieleni alas, mutten onnistunut. En lähellekään. Eikä se todellakaan haitannut.

"Kuka se tiukan näköinen täti oli?" kysyin varovasti. "Siis se joka toi mut tänne."

"Ai Marie? Se on meiän... ööh... Mä en itseasiassa tiedä. Kai se on joku pr-ihminen. Marie kuitenkin hoitaa suurimman osan esiintymisistä ja haastatteluista."

"Nyt kun te ootte nousevia tähtiä." virnistin hänelle kiusoitellen.

"Niin, nyt kun ollaan nousevia tähtiä.." Niall toisti ehkä hieman alakuloisesti.

"Hei... Älä viitti. Mä oon tosi ylpee susta. Ajattele nyt! Te olitte sentään kolmansia!! Ja ties kuinka menestyksekäs ura teil on edessä" yritin saada Nialliin vähän lisää puhtia.

"Mut mitä jos tää oli tässä. Mitä jos kukaan ei enää halua kuunnella mein musaa. Jos mä en enää ikinä saa laulaa ison yleisön edessä" Niallin äänessä kuului selvää haurautta ja hän vaikutti kuin luovuttaneen.

Minun kävi häntä niin kovasti sääliksi... Kohotin hänen leukaansa ja osoitin hänelle ikkunasta aukeavaa maisemaa.

"Mä muistan vieläkin sen illan, kun tavattiin ekaa kertaa siinä bussissa. Mä olin niin epävarma mun kielitaidon suhteen. Mut mä unohdin sen sillä sekunnilla kun näin Dublinin. Se oli kaunein kaupunki, minkä olin nähnyt. Ja mä näin samaa intoa sun silmissä, vaikka sä sentään olit kotoisin Irlannista. Ja kato nyt! Tässä me seistään rinnakkain ja katsellaan Lontoota. Ei tää oo se hetki, kun vaan jossitellaan. Tää on se hetki, kun me voidaan elää meidän unelmaa. Sä laulajana ja mä sun ykkösfanina" tartuin Niallin käteen ja hän puristi sitä.

"Kiitos. Toi oli mahtavin tsemppaus, minkä oon ikinä kuullu. Sä oot todella loistava. Täydellinen tuki. Tiedätkös, noista pojista on tullu todella tärkeitä ystäviä mulle täs viikkojen aikana. Mutta ne ei läheskää pärjää sille ystävyydelle, minkä sä toit mulle yhden ainoa bussimatkan aikana" Niall hymyili minulle lempeästi.

"Mä ehkä toin sen sulle, mutta sä oot jakanut sen ystävyyden takaisin vähintään yhtä hyvin"

En tiedä, kuinka kauan olisimme jatkaneet tuota lämmintä ylistystä, mutta en saa koskaan tietää. Sillä juuri tuolla hetkellä joku astui ovesta ulos oikein ryminällä.

Ovi heilahti auki ja me käännähdimme katsomaan tulijaa, joka oli läpimärkä. Näin silmäkulmastani, kuinka Niall yritti pidättää naurua.

Täti-ihminen, tai siis Marie, joka oli astunut käytävälle vilkaisi meihin vihaisesti ja jatkoi matkaansa korot kopisten ja katosi nurkan taakse.

"Ämpäri oven yläpuolella? C'mon! Ettekste mitään parempaa keksinyt?"

"Hanna kuule, ne on ne kaikkein yksinkertaisimmat pilat, kun aiheuttaa parhaat naurut" Niall kuiskasi minulle ja alkoi kiskomaan minua perässään kohti ovea. "Nyt sun on aika tavata pojat. Tuu vaan! Ei ne pure, ainakaan ihan ensimmäiseksi"

Virnistin hänelle, mutta annoin Niallin kuitenkin vetää minut huoneeseen, josta kuului puhetta ja naurua.