You make me strong- Niall Horan (finnish)

LI

Myöhemmin kävi ilmi, ettei syömämme pakkasesta löytynyt mössö ollut jäätelöä nähnytkään. Ja sanotaanko vielä, ettei oksentamisemme ollut ihme. Mutta... kröhöm... ei siitä enää enempää.

Olin pakannut tavarani ja kantanut laukkuni ovelle. En ollut lainkaan tyytyväinen. Ja hapan asenteeni näkyi naamaltani.

"Hanna et viitsisi... Sinun parastasi me ajattelemme" Gemma silitti käsivarttani, mutta riuhtaisin sen irti.

"No antaisitte minun sitten oppia itse! Ei kukaan pumpulissa mitään opi" valitin ehkä tuhannetta kertaa, mutta Anne oli tehnyt päätöksensä. Hän oli minusta vastuussa. Ja siksi hän päätti, etten saisi "harhailla yksin asemalta toiselle". Huom. suora lainaus.

"Anna nyt vain olla. Luulisi, että business-luokan lentokonekyyti kelpaisi.." Lottie yritti syyllistää minua.

"Totta kai ole kiitollin-"

"Et niin kiitollinen kuin tulet olemaan" Louis hyppi rappusia alas. Hänellä oli tuo upea ja ainutlaatuinen pervo hymynsä täydessä loistossa. Louis loikki suoraan luokseni ja ojensi kätensä.

"Aivan varmasti" astuin hänen luoksensa ja halasin häntä.

"Onnea matkaan" Louis kuiskasi korvaani niin, etteivät tytöt edes huomanneet. Molemmat olivat vain hämmästyneitä. Irtautuessani tuosta sekopäästä katsoin häntä ilmeellä, joka kertoi etten tarvitse onnea.

"NIALL!" huusin nopeasti ja niin lujaa, että Gemma ja Lottie säikähtivät. Louis vain hymyili vinosti ja kuiskasi aivan hiljaa.

"Aivan..."

Vain sekunteja myöhemmin Niall rymisteli laukkunsa kanssa rappuset alas.

"Joko olet valmis?" Niall kysyi nostamatta katsettaan takkinsa vetoketjusta, jota hän kovasti yritti sulkea.

"Ottaen huomioon, että minä kutsuin sinua... ei, en ole valmis" pohdin sarkastisesti.

"Tässähän vallan herkistyy, kun lapset kasvavat niin nopeasti niin taitaviksi sarkasmin käyttäjiksi" Louis oli pyyhkivinään kyyneliä.

"Varo ettei paparazzit vain näe, kun itket" Harry tupsahti eteiseen kaapista, jonka ovi olikin epäilyttävästi ollut välillä kiinni ja välillä raollaan. Gemma säikähti, jälleen, ja oli jo valmis huutamaan, mutta Louis toipui yllätyksestä nopeammin.

"Jaaha! Puhuisit vain omasta puolestasi. Päätit sitten vihdoin tulla kaapista ulos" Harry huomasi pian, ettei kaappiin piiloutuminen ollut ehkä järkevin tapa säikäyttää Louis Tomlinsonia.

"Meidän pitää mennä, Paul odottaa autossa pihalla" Niall hoputti ja työnsi minua kevyesti oven suuntaan.

"Kiitos kaikesta, soitellaan" halasin nopeasti Gemmaa ja Lottieta, jotka molemmat näyttivät olevan itkun partaalla. Minullakin oli ollut hurjan hauskaa heidän kanssaan, mutta lähdin ihan mielelläni takaisin kotiin Paulin, Juliuksen ja Carolinen luokse. Niall työnsi minua koko ajan lähemmäs ulko-ovea ja lopulta lähes ulos.

"Naiset..." Louis tuhisi jossakin eteisen reunamilla.

"Kiitä Harry vanhempiasi vieraanvaraisuudesta!" huusin jo puoliksi ulkona talosta.

"Varmasti! Turvallista matkaa!" Harry hymyili ja vilkutti kuin se kiltti kultapoika, joka hän on.

Ja sitten ovi olikin jo kiinni.

Käännyin ympäri ja yllätyin, kun en nähnytkään pihalla autoa.

"Niall?" kysyin ihmeissäni ja tuo blondi pää kääntyi katsomaan minua. Hän näytti uskomattoman komealta tässä pimenevässä illassa, jota valaisi vain pienet pihavalot talon seinustalla.

"Halusin puhua hetken kanssasi kahdestaan" Niallin ääni kuulosti vakavalta, mikä pelästytti minut.

"Ääää miksei.." en tahtonut löytää sopivia sanoja, jonka seurauksena kuulostin todella innokkaalta.

"En halua vaikuttaa valittajalta, mutta minun on pakko nostaa tämä asia esille" Niall puhui kiihtyneesti tuoden aksenttinsa vahvasti esille. Kuten huomattu, en osannut puhua, joten nyökkäsin.

"Miksi olet niin minua vastaan matkaseurana?" Niall töksäytti. Hitto. En ollut lainkaan ajatellut tätä vaihtoehtoa. Anne oli pakottanut minut valitsemaan yhden pojista "suojakseni". Hän ei ilmeisestikään tunne poikia kovin hyvin, jos luulee heitä vastuullisiksi ja turvallisiksi. Ehkä hän oli toivonut minun pyytävän Harryä mukaan, mutta luonnollisesti valitsin Niallin. Sitä paitsi hän pääsisi samalla vaivalla tervehtimään vanhempiaan. Olin innoissani, että saisin kuluttaa aikaa kahdestaan Niallin kanssa ja Louis haistoi sen korttelin päähän jalkapallokentälle. Hän oli kertonut Niallista asioita, joita hän ei ikinä kertoisi minulle. Louis ei oikeasti ole niin kauhea. Hän tietää, että pidän Niallista eikä hän käytä sitä aseena. Louis oli jopa keksinyt selityksen, jota seuraavaksi joutuisin käyttämään.

"Olet käsittänyt väärin" nostin käteni, jotta Niall ei keskeyttäisi minua, "Olen hannannut vastaan vain siksi, etten halunnut paljastaa todellista innostustani"

Niall ei sanonut mitään. Hänen naamansa tyhjeni ilmeistä kuin puhallettava uimalelu, jossa oli reikä.

"En todellakaan halua, että esimerkiksi Louis saisi päähänsä, että pitäisin sinusta enemmän kuin... tiedäthän... Kyllä sä tiiät Louisin. Aina jotain pervoa juttua meneillään.." Niall nyökytteli selitykselleni.

"Eli esitit vaan, jotta Louis ei alkais kiusoittelemaan sua?" Niall kertasi tämän mahtavan suuren draaman.

"Jepp"

"Eli oikeesti sua ei ollenkaan haittaa tää suunnitelmien muutos?"

"No hei haloo! Lentokone versus juna ja laiva" nauroin ja Niallkin hymyili pian.

"Tsiisus mä pelkäsin, että vihaat mua" Niall nauroi hermostuneesti.

"En ikinä vihaisi mun suosikki irlantilaista" löin Niallia kevyesti käsivarteen ja vastaukseksi sain omahyväisen naurun. Repesin itsekin tilanteelle, vaikkei se oikeastaan ollut edes hauska.

"Lopetatko sä ikinä nauramista?" Niall kysyi hymyillen katse tiukasti silmissäni. Onneksi pihavalon kiila ei ylettänyt kasvoilleni, ettei hän nähnyt punaisia poskiani.

"En" hymyilin Nialille niin iloisesti kuin vain pystyin. Jäimme nauramaan ja odottamaan kyytiämme lentokentälle.

AN:🆘 tulipas pitkä luku... ainakin saitte jatkoo nopiaan💁🏼

Comment&vote