You make me strong- Niall Horan (finnish)

XLII

SURPRISE 🎉

Parin kuukauden time skip

Joulu lähestyi vauhdilla, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Valitettavasti vielä oli marraskuu. Ja valitettavasti minulla oli miljoona esseetä kirjoitettavana. Olin siis aloittanut koulun käynnin täällä Lucanissa. Ja se oli mahtavaa. Koulu oli suhteellisen pieni, viitisensataa opiskelijaa neljällä ikäluokalla. Suomalaisena se tuntui suurelta, mutta kuultuani ja vierailtuani naapurikoulussa, jossa oli kuusisataa opiskelijaa kolmella ikäluokalla, en enää tuntenut niin.

Toisaalta koulu oli tarpeeksi suuri siinä suhteessa, että en juurikaan joutunut törmäämään Ellieen ja tämän ankanpoikiiin. Enkä joutunut olemaan yksin, sillä löysin esimerkiksi saksan kurssiltani paljon ystävällisiä ihmisiä, joita aidosti kiinnosti olla seurassani. He jopa hyväksyivät Harrietin seuraansa muitta mutkitta. Ehkä Harriet oli ollut väärässä sanoessaan kaikkien vihaavan häntä. Ehkä Harriet ei ollut edes yrittänyt kunnolla.

Kesäiseltä leiriltäni olin nähnyt lähestulkoon kaikki täällä. Ankanpojat parveilivat vessoissa ja ruokalassa odottaen saalistaan. Eli sorsamiehiä. Sorsamiehiksi olin nimennyt koulun noin kaksikymmentä suosittua ja ankanpoikien mielestä hyvännäköistä poikaa. Mm leirillä tapaamani Oliver, Shawn, Daniel, Jakob ja Ashton. Viimeksi mainitun on saanut kiinni tuijottamasta minua outo ilme kasvoillaan. Hän varmaankin muisti ex-tyttöystävänsä aiheuttaman murtuneen jalkani.

Opettajat olivat aivan eri maailmasta kuin suomalaiset opettajat. He pelleilivät ja saattoivat myöhästyä puolituntia. Oppitunnit olivat rennompia ja värikkäämpiä. Minulla vielä eritoten, sillä koulun rehtori oli katsonut parhaaksi, etten osallistuisi kokeisiin. Sen sijaan minun tuli kirjoittaa kattava essee jokaisesta kurssista kautta aiheesta, jota opiskelin. Kaiken kukkuraksi minulle oli hyvin nopeasti valjennut, että hyvä koulumenestykseni Suomessa oli aivan ällistyttävän loistavaa täällä. Tunsin välillä matkanneeni takaisin ala-asteelle. Asiat olivat helppoja ja niitä käsiteltiin pintaraapaisuilla. Ainoastaan kaikkein monimutkaisimmat sanat hidastivat minua, mutta nekin hoituivat sanakirjan avustuksella.

Nautin siis koulusta, vaikka se kuluttikin paljon aikaa. Eikä minulla oikeastaan olisikaan ollut mitään muuta tekemistä. One direction menestyi ja menestyi. He olivat käytännössä jo vallanneet Amerikan ja puolet Euroopasta. Niall soitti jokatoinen päivä. Aina eri paikasta. Hänen äänestään kuuli, miten he kaikki nauttivat jokaisesta sekunnista parrasvaloissa. Pojat olivat jopa julkaisseet toisen sinkun. Gotta be you soi radiossa lähestulkoon päivittäin. Eipä sillä, olihan se loistava biisi. Ja aivan pian heidän koko albuminsa julkaistaisiin. En malttanut odottaa sen kuulemista. Niall olikin luvannut antaan sen minulle joululahjaksi ja vieläpä jokaisen pojan nimikirjoituksella varustettuna.

Niallista puheen ollen. Olin saanut kutsun viettämään joulupäivää ja samalla myös Louisin synttäreitä Lontooseen. Jokainen pojista oli saanut kutsua perheensä ja minua punastutti edelleen se, että Niall laski minut perheeseensä. Joulusta oli kuitenkin tulossa elämäni paras joulu. Aluksia minua oli hävettänyt innostua asiasta, sillä tiesin äidin todennäköisesti viettävän joulua aivan yksin. Mutta silloin Paul ja Caroline olivat sanoneet, että muutaman vuoden kuluttua ei ehkä olisi mahdollista viettää joulua muualla kuin äidin luona tai no ei ainakaan Lontoossa suositun poikabändin kanssa.

Oikeastaan olin saanut kutsun jo aaton juhliin, mutta niihin oli kutsuttu puoli Lontoota ja meno tulisi olemaan todennäköisesti aika villiä. Mielummin ei, vaikka periaatteessa pojatkin ovat alaikäisiä. Kosteat juhlat eivät ole minun pala kakkua. Eivätkä minun kuppi teetä. Eivätkä heiniä. Olisikohan vielä jokin mahtava vertaus...

Kuinka vain. Minun tyyliäni oli olla kotona kahdeksalta myös viikonloppuisin ja tehdä läksyt heti koulun jälkeen ja valmistautua kokeisiin kunnolla ja muutenkin lukea paljon. Toisin sanoen eristäydyin maailmasta kirjoihin. Paitsi esiintyessäni ryhmäni kanssa näyttämöllä. Mutta silloinkin lavalla oli joku aivan muu kuin minä. Pojat osaisivat pitää hauskaa ilman minuakin. Okei tuo kuulosti vähän väärältä.
Kuinkakohan monta kertaa voi sanoa 'okei' ennen kuin se alkaa pistämään silmään?

Okei.
Keskity.
Työt odottavat. Mmhm "1900-luvun poliittinen järjestelmä"...

Okei🖐🏻 tein vaa tälläsen tylsän fillerin, koska mulla ei oo aikasta herätystä huomenna, vaik on maanantai♥️😇