Hanna lähtee Irlantiin vaihto-oppilaaksi. Matkasta tulee mielenkiintoinen Hannan hyvän ystävän Niallin ja tämän kavereiden kasvavan julkisuuden hämmentäessä kuvioita...
⚠️Tää paranee parin ekan luvun jälkeen, sillä otathan huomioon, että ne ovat e...
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Aamulla hoitaja herätti minut ja kysyin vointiani. Vastasin lyhyesti voivani hyvin, vaikka oloni oli kaikkea muuta kuin hyvä. Sitten huoneeseen tuli toinen hoitaja ja yhdessä he kärräsivät minua sängylläni kohti leikkaussalia. Ihmettelin, miksi koko sänky piti raahata mukaan, sillä olisinhan voinut vallan hyvin kävellä, jos joku olisi vain antanut keppini minulle takaisin. Ei oloni niin huono ollut. Olivia nukkui vielä lähtiessämme, enkä ihmetellyt. Keskellä yötä olin herännyt ja huomannut tytön puhelin kädessään ja kuulokkeet korvilla. En ollut viitsinyt sanoa mitään ja olin nukahtanut nopeasti uudelleen.
Lopulta sänkyni pysähtyi ja hoitaja selitti minulle jotakin nukutuksesta, mutten oikeastaan kuunnellut. Ajatukseni harhailivat ympäri huonetta, kunnes kuulin etäisesti numeroita.
Kymmenen, yhdeksän, kahdeks...
~•~•~•~•~•
Heräsin sekavana ja epävarmana kaikesta. Luulin tietäväni missä olin, mutta avatessani silmäni en nähnytkään tuttua sairaalahuonetta, vain pienen verhoilla eristetyn karsinan. Kohotin päätäni nähdäkseni paremmin, muttei nähtävää oikeastaan ollut. Oloni oli erittäin kehno ja valitettavasti huoneessa oli muitakin. Vasemmalta verhon takaa kuului kuorsausta ja oikealta lapsen itkua. Kaikkialla kaikuivat askeleet ja epäselvässä rytmissä piippailevat laitteet. Sain kuitenkin keskitettyä katseeni Carolineen, joka istui sänkyni reunalla.
"Huomenta Hanna. Ota nyt alkuun varovasti. Olet heräämössä ja leikkaus meni hyvin, hoitaja tosin sanoi, että sinulle saattaa tulla huo-" Carolinen keskeytti ilmeeni, joka sai Carolinen ojentamaan pahvisen astian eteeni. Oksensin, vaikken edes muista tarkalleen mitä ja milloin olin viimeksi syönyt.
"Huono olo" Caroline lopetti lauseen hymyillen.
"Eli.. Eli mitä nyt tapahtuu?" kysyin pelästyen omaa ääntäni. Kuulostin aivan harakalta.
"No sinä olet nyt elinsiirtojonossa ja me odotamme, että tulee sinun vuorosi ja saat toimivan munuaisen" Caroline sanoi melkeinpä iloisena. Annoin pääni painua takaisin muhkean tyynyn uumeniin.
Kuinka väsynyt olinkaan. Kuin unen harso peittäisi silmiäni, eikä se harso kadonnut minnekään koko päivänä. Ei edes hoitajien kärrättyä sänkyni takaisin huoneeseeni ja Olivian iloisesti tervehtivän minua. Makasin vain kattoa tuijotellen pitkälle iltapäivään, kunnes Paul ja Julius saapuivat. Ilman Carolinea, joka oli töissä.
"Hanna!" Julius huusi ja kurkotteli Paulin sylistä. Pelkäsin harson pysyvän paikallaan, mutta tuon pienen pojan huuto oli liikaa ja se putosi. Yhtäkkiä tunsin hymyileväni ja huomasin ojentavan käsiäni ottaakseni Juliuksen syliini.
