You make me strong- Niall Horan (finnish)

VII

Istuimme taksissa. Lento oli ollut ehkä elämäni absurdein kokemus so far. Koko matkan olin miettinyt vain kuinka mahtava elämä mulla on! Siis mä ihan oikeasti saan nähdä pian Niallin, joka on tyyliin mun paras kaveri, vaikka ollaan nähty vaan kerran. Oikeesti! Olin ollut koko alku matkan ((ja edellisen viikon)) niin innoissani, etten ees ehtiny pelätä. Pelätä sitä, ettei Niall olisikaan innostunut minun näkemisestäni.
Ääh! Ihan turha ajatella negatiivisesti. Hyvin se menee.

Nyt on siis lauantai. Kisassa on One Directionin lisäksi vielä kaksi muuta kilpailijaa. Tänään yksi heistä putoaa, kun kaksi jatkaa ja esiintyy uudestaan sunnuntaina, jolloin toinen heistä voittaa.

((Ainakin tässä tää menee nyt näin xd))

Hotellissa me vaihdettiin vaatteet ja syötiin hiukan huikopalaa. Mä puin päälleni mekon, jonka alaosa oli punainen ja yläosa valko/musta pilkullinen. Caroline letitti mun hiukset upeasti. Jalkaani mä laitoin uudet kenkäni. Tunsin oloni niiiiiin upeaksi ja kun katsoin peiliin en meinannut tunnistaa itseäni. ((Kuva^))

"Jos se Niall ei tyrmisty sut nähdessään, niin joku muu tyrmistyy aivan varmasti sen puolesta" Paul vitsaili.

"Mulle riittää ihan vaan Niall yksinkin" virnistin takaisin.

••••••
((Huomasin, että en kirjoittanutkaan oikeesta esityksestä, mutta leikitään nyt, että se meni näin.. Sori :)))

Yleisön määrä oli valtava. Sanonpahan vaan. Ja se energia mikä katsojista huokui oli niin mukaansa tempaavaa. Miksei Suomessa ole tällästä?

Meidän paikkamme olivat olivat parvella, lavalta katsoen oikealla. Meidän lisäksemme samassa loosissa istui yksi suurehko seurue. He olivat aika äänekkäitä teinityttöjä. Arvatenkin One Directionin kannattajia.

Yritin sulkea korvani heidän kiljunnaltaan. Kuiskasin ((huusin)) Carolinelle, että olisi ihan kiva kuulla mitä lavalla puhuttiin. Caroline vain hymähti ja käveli joukon äänekkäimmän tytön luokse. Hänellä oli aivan liian paljon meikkiä ja aika syvään uurettu kaula-aukko. Tyypillinen huomaa-minut-rakastan-sinua -tyyli.
Caroline kumartui tytön puoleen, kuiskasi jotakin ja perääntyi selvästi tyytyväisenä itseensä.
Tyttö näytti kalpenevan, mutta pysyi hiljaa, mikä vaikutti myös toisten tyttöjen äänenkäyttöön. Mitäköhän Caroline oli hänelle kuiskannut, jotakin mikä sai hänet mulkoilemaan/tuijottamaan minua silloin tällöin. Ehkä en halua edes tietää..

••••••
Ennen kuin pojat nousivat lavalle, näytettiin video, jossa näkyi kuinka he olivat vierailleet kotikaupungeissaan. Paitsi Niall, joka vieraili irlantilaisen aamu-tv:n välityksellä Irlannissa.
Voi luoja noita kirkuvia tyttöjä riittää jo ympäri maata. Vannon, että ainakin puolet viereisistä tytöistä ((tai miksei koko yleisönkin)) alkoi itkemään kohdassa, jossa Harryn äiti kertoi rakastavansa tätä ja suukotti ja halasi poikaansa. Pakko myöntää, että se oli suoloista, mutta ei sen vuoksi ehkä ihan itkeä olisi tarvinnut...

Kun video loppui, lavalla oli valokeilassa yksi poika, joka alkoi laulamaan.

It's a little bit funny this feeling inside
I'm not one of those who can easily hide
I don't have much money but boy if I did
I'd buy a big house where we both could live

Your song. Se on yksi ihanimmista biiseistä, mitä tiedän. Ja nyt loputkin tilan tytöistä ((äideistä, naisista ja ehkä miehistä ja pojistakin)) alkoi itkemään. Myönnän, että se oli erittäin koskettava versio erittäin koskettavasta kappaleesta, mutta en pystynyt keskittymään lauluun enää kunnolla.