I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 1

TÄRKEÄÄ LUKEKAA!!

Hejsan alla! Tässä se viimeinen on! It just kind of happenedin jatko-osa, I just kind of can't let you go! Tosiaan en tiiä selitinkö asian tosi huonosti, mutta tosi moni on tullu kyselemään multa, et jatkuuko tää ficti ja jos nii milloin. Eli siis tää ficti jatkuu ja tästä tulee yhteensä semmoset 3-4 kirjaa ja jatkan lukujen päivittelyä normaaliin tapaani joka maanantai, joten kaikki calm down! Haluun vielä kuitenkin kiittää teitä KAIKKIA teidän ihanista kommenteista It just kind of happenedin viimeseen lukuun, sillä ne oikeesti sai mut melkeenpä jopa itkemään (mikä on multa epänormaalia). En olis ikinä uskonu mun fictin edes saavuttavan sitä, mitä se on tähän mennessä saavuttanut ja iso kiitos siitä on teille ja mun hyvälle ystävälle (@MiraCliffordd:lle), jonka ansiosta aloin kirjottaa ja joka tekee mun kirjojen kannet. (Menkää lukee sen Larry ficti myös) Oon ikuisesti kiitollinen tolle tytölle, se on ollu täs jutus mukana alusta asti, aina auttaa ja tukee mua, love ya girl! Okei okei nyt pitkän romaanin jälkeen, eiköhän mennä ensimmäisen luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Istun asuntoni parvekkeella, juoden aamuteetäni ja nauttien Doncasterin kesäisestä päivästä. Tai no yritän nauttia. Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun viimeksi kuulin mitään Harrystä ja viime viikolla tuli vuosi, kun viimeksi näin kyseisen kiharapään.

Luulin, että tämä olisi ollut helpompaa, ajattelin sen olevan vain pieni juttu.

"Kyllä minä pääsen hänestä yli." Olin naurahtanut Greetalle, kun lopetin vastaamasta Harryn viesteihin, nähtyäni hänestä monta lehtiartikkeleja, joissa puhuttiin kiharapäästä ja hänen uudesta miesystävästään.

"Se oli vain pieni juttu." Joo tosiaan, niinhän se oli...

Lentoni saavuttua yli vuosi sitten takaisin Englantiin ja Greetan nähtyä masentuneen ilmeeni, verestävät ja väsyneet silmäni, oli tyttö ollut todella hämillään mikä minun oli. Olin pari päivää todella hiljainen ja halusin olla aika lailla koko ajan yksin. Kuitenkin parin päivän päästä olin ollut jo paljon enemmän oma itseni, tietenkin ikävä kirveli rinnassani, mutta puhuin Harrylle todella paljon, joten se helpotti. Greeta kyseli minulta vielä senkin jälkeen paljon minun "New Yorkin mysteeri miehestä", joksi Greeta oli Harryn nimennyt. En kuitenkaan kertonut tytölle mitään, sillä olimme sopineet Harryn kanssa, että pidämme asian salassa.

Kaikki meni hyvin ensimmäisen viikon ajan, kunnes eräänä aamuna syödessäni aamupalaa avasin uutislehden ensimmäisen sivun, jossa oli kuvia ja artikkeli tuosta smaragdi silmäisestä miehestä, jonkun minulle tuntemattoman miehen kanssa. Luettuani hetken artikkelia, sain tietää toisen miehen olevan hänen uusi miesystävänsä. Artikkeli oli täynnä kuvia parin ihanasta treffi-illasta, kun he olivat mm. käyneet elokuvissa ja syömässä ravintolassa, Eddien ravintolassa.

Siitä se sitten alkoi, nimittäin alamäkeni. Greeta oli ollut todella huolissaan minusta, sillä lopetin syömisen melkein kokonaan, en liikkunut oikeastaan kun vaan töihin ja kotiin, en puhunut, en nukkunut. Lopulta hän soitti äidilleni ja kysyi tietäisikö tämä mitään, tietenkään äitini ei tiennyt. Ei kukaan tiennyt mikä minun oli.

Lopulta äitini pyysi minut ja Greetan heidän luokseen viikonlopuksi, yritin kieltäytyä pariinkin otteeseen, mutta kumpikaan naisista ei hyväksynyt kieltävää vastausta. Viikonloppu oli mitä kamalin, yritin nuorempien sisarusteni läsnä ollessa edes yrittää näyttää hieman iloiselta, mutta Lottien, Fizin, äitini, Deanin ja Greetan läsnä ollessa en vain jaksanut esittää.

Päästyämme kotiin sinä sunnuntaina Greeta kyseli koko ajomatkan minulta, mikä minun on. Hän sanoi, ettei jaksa enää arvailla ja kertoi olevansa todella huolissaan. En vieläkään kertonut tytölle mitään, mutta pari päivää tapahtuneesta, löysin itseni illalla itkemässä Greetan asunnolla. Tuona iltana kävimme naisen kanssa pitkän keskustelun ja kerroin ystävälleni itseasiassa ihan kaiken niistä kahdesta viikosta New Yorkissa ja kaikesta muustakin mitä oli tapahtunut. Ensin Greeta oli ollut shokissa ja innoissaan, koska no puhuinhan hänen idolistaan, puolessa välissä tyttö oli vain hymyillyt ja kertonut kuinka suloisia olimme, mutta päästyäni loppuun tytön mielipide koko Stylesistä oli muuttunut täysin ja tuo olisi halunnut lähteä heti seuraavalla lennolla takaisin New Yorkiin, suoraan Harryn asunnolle ja tytön sanoja lainaten, "tekemään varmaksi, ettei tuo kusipäinen idiootti lisäänny."