I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 18

(LUKEKAA, TÄRKEETÄ!!)

Hello everyone! IJKOH:ssä on tällä hetkellä 4,818 lukukertaa ja IJKOCLYG:ssa 2095, noi luvut on ihan mahottomia ja ne nousee vieläkin, niin kuin mitä! Te ootte ihan uskomattoamia😂 Ei tässä enää tiedä mitä sanoa, herkäkshän tää jopa mutki pistää. Sitä on vaikee saada sanoiks miltä tää tuntuu, mutta voin vaan todeta etten ikinä tätä odottanu kun päätin alottaa kirjottamisen. Iso kiitos ja kumarrus teille kaikille, ootte aivan mahtavia! Haluisin tähän loppuun viel sanoo siitä, että alle kk päästä tulee vuos siitä, kun alotin tän kirjottamisen, VUOSI! Aattelin sitte et haluisin tehdä jotain spesiaalia, joten mun mieleen tuli tämä. Sinä päivänä ku tästä kirjasta tulee vuos (14.2), nii voisin pitää pienen Q&A. Eli siis lähettäisitte mulle kysymyksiä sanotaan vaikka 13.2 päivään asti ja sitten 14 päivä julkaisisin tänne yhen luvun, jossa vastaisin teidän laittamiin kysymyksiin. Voisitte siis kysellä multa aikalailla mitä vaan esim. kirjottamisesta, musta, fanittamisesta yms, ihan mitä vaa keksisitte. Kysymys siis kuuluu, että kiinnostaisko tällänen ketään? Joten kertokaas jos oisitte kiinnostuneita, nii mä hommaan semmosen aikaseks! Mutta nyt pidemmittä puheitta, mennääs uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Viimeinkin kotona." Huokaisen onnesta.

"Ihanaa olla taas Tomlinsoneilla viikonloppu, talo on aina niin täynnä energiaa ja rakkautta." Paras ystäväni Greeta huokaisee onnesta kävellessämme ulko-ovelle.

Naurahdan naisen sanoille. Päästessämme ovelle avaan sen koputtamatta, ihan kuin asuisin vieläkin talossa ja  mennen suoraan sisälle. Saan otettua vain kenkäni pois jaloistani, kun jo kuulen huutoa.

"Louis!" Pikkusiskoni Daisy ja Phoebe huutavat syöksyessään luokseni.

Älähdän Daisyn hypätessä syliini, otan tytöstä nopeasti kiinni ja kierrän käteni hänen ympärilleen. "Hei tytöt." Hymyilen.

Daisy kiertää kätensä tiukasti niskani ympärille ja painaa päänsä rintaani vasten. Hymyilen eleelle hieman ja silitän tytön selkää.

"Sinua ollaan ikävöity." Kuulen yhtäkkiä naisen äänen.

Käännämme tyttöjen kanssa katseemme yhtä aikaa nurkan takaa ilmestyneeseen äitiimme, ja naurahdamme molemmat Greetan kanssa.

"Kyllä minunkin tulisi tuota miestä ikävä, jossei hänestä kuuluisi joka päivä ainakin puhelimen välityksellä." Greeta toteaa kävellessään ohitseni, ison kassinsa kanssa.

"Hei Greeta." Äitini hymyilee.

"Hei Jay." Paras ystäväni hymyilee takaisin ja halaa äitiäni.

"Minun vuoroni." Phoebe mutisee jaloissani.

Käännän katseeni tyttöön, lasken hänen siskonsa maahan ja otan tytön sitten vuorostaan syliini. Katson Phoebeä hymyillen ja silitän hänen hiuksiaan, tytön katsoessa ensin hetken aikaa minua, lopulta painaen päänsä rinnalleni. Katselen Phoebeä ja Daisya vuorotellen, Greetan vaihtaessa kuulumisia äitini kanssa ja pian Daisykin liittyy heidän seuraansa ja vinkuu Greetan syliin.

"Teillähän kesti kauan." Kuulen hetken päästä tutun äänen ja käännän katseeni, kohdatakseni kolmannen pikkusiskoni katseen.

Kasvoilleni nousee vieläkin leveämpi hymy. "Sinuakin näkee." Totean Lottien tullessa luokseni. Tyttö pudistelee päätän huvittuneena ja laskettuani Phoeben alas, halaan vanhempaa pikkusiskoani tiukasti.

"Et anna kuulua itsestäni enää niin usein." Totean halatessa siskoani lujasti.

"Opiskelu ja työt vievät paljon ajastani." Lottie kohauttaaa olkiaan.