I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 30

Good Monday my darlings, se ois taas uuden luvun aika! Kevät on tuloillaan ja enää viis maanantaita jäljellä kesälomaan, than god can't wait. En oikee keksi enää nykyää mitää höpöttelyjä tähän alkuun, joten kertokaa vaikka mielipiteenne viime luvusta, there was something you didn't expect to happen ;) Mutta mennääs nyt uuteen lukuun! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Selailen Instagramini etusivua, tykkäillen joistain kivoista kuvista ja fanien tekemistä piirustuksista, edit kuvista ja muista odotellessani Louisia. Hänellä on kuulemma taas ongelmia hiustensa kanssa.

Yhtäkkiä etusivulleni pompahtaa kuva minusta ja Louisista makaamassa sängyssä, kietoutuneinamme toisiimme. Sydämeni hyppää melkein kurkkuuni asti, mutta tajuan onneksi aika nopeasti sen olleen vain fanien tekemä, eikä kukaan oikeasti ole saanut meistä kuvaa. Fanini ovat todella lahjakkaita, he osaavat vaikka ja mitä, kuten piirtää, laulaa, muokkaa kuvia ja he tekevät mitä mahtavimpia faniprojekteja ja ovat aina tukenani. Olen niin onnekas, kun minulla on noin mahtavat fanit.

Päädyn lopulta tykkäämään kuvasta ja jatkan sitten etusivuni selaamista. Tykkään vielä parista kuvasta ja kommentoin fanien tekemiin fanitaide kuviin. Olen juuri vaihtamassa sovellusta Twitteriin, kun ruskea pääpehko ilmestyy kulman takaa ja kirkkaansiniset silmät kohtaavat omani.

"Mennäänkö?" Louis kysyy, eikä melkein pysty pysymään aloillaan kaikesta innostuksestaan.

Suljen puhelimeni ja nousen istumaan sängylle. "Juu, oletko valmis?"

Louis nyökkää, minun kävellessä hänen luokseen. "Joo mennään nyt." Hän hoputtaa, saaden minut naurahtamaan hiljaa.

Päästessäni miehen luokse, lasken käteni poikaystäväni poskille ja painan hellän suudelman hänen huulilleen. "Olet niin suloinen, kun olet innoissani." Kuiskaan irrottauduttuamme.

Louisin kasvoille ilmestyy pieni puna. "Mennään nyt." Hän mumisee ja ottaa kädestäni kiinni.

Naurahdan, mutten kuitenkaan sano mitään miehen ujoudesta tai punastumisesta. Seuraan Louisia eteiseen, jossa laitamme kengät jalkaamme ja matkamme kohti areenaa voikin alkaa.

~

Olin ostanut meille liput melkein samanlaisilta paikoilta, missä olimme istuneet, kun olimme katsomassa jalkapallo matsia New Yorkissa melkein puolitoista vuotta sitten. Ajatella siitäkin on jo niin kauan...

Alan muistelemaan kaikkea sitä, mitä tässä ajassa on tapahtunut, sitä kun kaadoin baarissa juomani Louisin päälle, meidän yhteistä viikkoamme New Yorkissa, Louisin lähtöä edeltävää iltaa, jälleen näkemistämme ja kun Louis juoksi perääni lentokentälle ja pyysi minua jäämään. Paljon on tapahtunut, ja kaikki tuokin tapahtui ennen kuin edes seurustelimme.

"Nyt se alkaa." Louis hihkuu vierelläni, saaden minut takaisin maan tasalle.

Otan poikaystävääni kädestä kiinni ja puristan hellästi. Käännän katseeni mieheen, joka on vienyt katseensa käsiimme. Hän kuitenkin nostaa pian katseensa ja silmämme kohtaavat. Louis hymyilee minulle hammashymyään, saaden minutkin hymyilemään.

Äänekäs pillin pimahdus kuitenkin keskeyttää meidät ilmoittaessaan pelin alkaneen, mikä saa Louisin pään kääntymään kentälle saman tien. Käännän itsekin katseeni kentälle ja seuraan peliä. Louisin lempitiimillä menee todella hyvin, he ovat jopa kehittyneet viime näkemästä. Louisia kuitenkin hermostuttaa peli, tiedän sen, koska hän puristaa kättäni omallaan.

Käännän katseeni mieheen ja huomaan Louisin purevan huultaan hellästi. Nojaan hieman häneen päin. "Älä hermoile, kyllä he voittavat."

Louis kääntää katseensa minuun ja päästää huulestaan irti. Luon miehelle rohkaisevan hymyn, saaden hänetkin hymyilemään. Sinisilmä hellittää otettaan kädestäni ja kääntää katseensa takaisin peliin. Käännän itsekin katseeni takaisin kentälle, alkaen seuraamaan sitä.