I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 55

Hejsan kaikki! Se ois taas maanantai, mikä tarkottaa uutta lukua! Tosiaan mulla on seuraavat 2 viikkoo aika kiiresiä vanhojentanssien ja autokoulun takia, jonka takia lukuja ei välttämättä tuu. Yritän kuitenki parhaani! Ja tosiaan 3 viikon päästä 18. päivä ei tuu lukua, sillä vietän sillon lomaani kuin myös synttäreitäni, joten oon päättäny ottaa sen ainaki iisistä enkä aio stressata mistää. Ei mulla sen kummenpia, sitä samaa ku aina😂 Mutta mennää nyt uuden luvun pariin, toivottavasti tykkäätte! :) <3

"Hän tekee sitä outoa ilmettään taas, nopeasti, älä katso!" Chandler varoittaa Monicaa ja he katsovat poispäin Joeysta, jonka pää kurkistaa pariskunnan asunnon oven raosta.

Nauramme Harryn kanssa molemmat Joyen tekemälle ilmeelle, mikä pahentaa ainakin omaa päänsärkyäni.

"Auts." Vinkaisen pääkivusta.

Harry kääntää katseensa minuun. "Sattuuko päähän?" Hän kysyy.

Nyökkään ja hieron hieman päätäni.

"Minuakin, olen miettinyt kipulääkkeen hakemista alakerrasta jo ainakin puolen tunnin ajan, mutten millään haluaisi lähteä tästä sängystä." Harry kertoo.

"En minäkään haluaisi nousta. Tekee muutenkin niin kipeää joka paikkaan."

Tosiaan eilen oli Harryn albumin julkaisubileet ja no sanotaanko näin, että joimme molemmat liikaa, aivan liikaa. Mutta ilta oli kyllä ainakin omasta mielestäni todella hyvä, joten en valita sen suhteen. Osasinhan kuitenkin arvata, mitä tulen tänään kokemaan, kun kippasin sen neljännen vodkashotin alas kurkustani. Vodka ei sovi minulle, ei sitten ollenkaan. Harrystä puhumattakaan.

Mies värisi ja kiemurteli koko yön sängyllä ja hengitti todella raskaasti. Kysyin mieheltä ties, kuinka monesti hänen oloaan yön aikana.  Valvoin miehen kanssa ja pitelin häntä itseäni vasten vain yrittäen parantaa hänen oloaan.

En kylläkään voi imarrella omakaan oloani yön aikana, olin itsekin todella huonossa kunnossa. Saatoin myös ehkä käydä oksentamassa pariin otteeseen. Ei mikään parhain yöni.

Yhtäkkiä paha oloni iskee jälleen. Vatsassani alkaa tuntua sellainen pieni kipu ja kurkkuani pitkin kulkee erittäin ällöttävä olo. Yritän yskiä pariin kertaan ja saada pahaa oloa pois. Mahtavaa, ensin päänsärky ja nyt vielä tämä jo muutenkin huonon vointini lisäksi.

Mieleni tekisi yskiä pahaa oloa pois, mutta yskäistyäni vielä kahdesti tajuan todellakin, että jos yskäisen vielä kerrankin niin minä todellakin oksennan. Kivuistani välittämättä suorastaan hyppään ylös sängystä ja ryntään vessaan. Onnekseni meillä on Harryn kanssa oma kylpyhuone huoneessamme, joten pääsen nopeasti vessanpöntön äärelle.

Romahdan kylpyhuoneen laminaattilattialle, avaan vessanpöntön kannen ja oksennus suorastaan syöksyy sisuksistani sillä samaisella hetkellä. Kiemurtelen kivusta ja päästän kaiken sisältäni pois. Tuntuu kuin sisuskaluni tulisivat mukana. Silmäni kostuvat ja alan täristä tunteesta. Yritän hengittää raskaasti aina oksentamisen välissä.

Yhtäkkiä tunnen, kuinka isot kädet silittävät selkääni ja alkavat tekemään erikokoisia ympyröitä siihen. Harry yrittää kuiskailla minulle rauhoittavia sanoja ja tsempata, että saisin oksennettua kaiken tarvittavan.

Hengitän raskaasti ja olen jo nousemasta pöntön ääreltä. Luulin oksentaneeni jo kaiken, kun seuraava pahan olon tunne tuleekin kurkustani jo ylös. Enää se ei ole kuin vain paksua limaa. Minun on todella kylmä ja kurkkuuni sattuu erittäin paljon. Mutta se on viimeinkin ohi. Vatsani on täysin puhdistautunut kaikesta mitä olen 24 tunnin aika syönyt ja juonut. En koske vodka shotteihin kyllä pitkään aikaan enää.