Luku 38

1K 64 49
                                    

Juuh tota noin. Tossa viime viikolla, kun olin just luvun julkassu ja olin kirjautumassa wattpadista ulos, nii kävin vielä nopeesti mun profiilia vilkasemassa ja mitkäs kaks asiaa sielä mua odotti. 1. Tää kirja oli menny fanficteis ykkös paikalle ja 2. teitä on tullu muutama lisää tässä kesän aikana tai sitten vaan tosi moni on lukenu tän kirjan uudelleen, sillä teitä pitäs olla 200 ja 300 välillä. Miten helvetissä tollanen on mahollista!? Mutta oikeesti suuret SUURET kiitokset ihan jokaselle, oli mahtavaa palata lomalla näissä tunnelmissa <3 Kiitos joka ikiselle, ootte ihan parhaita <3 Mennään nyt kuitenki uuden luvun pariin, toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä :) <3

Herään lauantai aamuna auringon säteiden paistaessa verhojen läpi suoraan kasvoilleni. Pyörin ja kääntyilen sängyssä kuitenkin vielä jonkin aikaa, yrittäen saada unen päästä kiinni. Kuitenkin aurinko on noussut jo sen verran, jotta tiedän etten kuitenkaan saisi enää nukutuksi. Huokaisen syvään ja pyörähdän ympäri, jotta olen nyt selkä Harryn puoleen päin. Availen pikku hiljaa silmiäni todella hitaasti, ja joudun totuttelemaan valoon. Kiroan tyynyäni vasten aurinkoa ja sen kirkkautta. Tiedän kyllä, että siitä pitäisi olla vain iloinen nyt kun sitä on, talvi tulee kuitenkin taas nopeasti ja silloin on koko ajan vain pimeää. Olisi kuitenkin ihanaa, jos Harry voisi viimeinkin tilata ne pimennysverhot, jotka mies on luvannut tilata ja asentaa siitä asti, kun Nykiin palasimme. Pitää muistuttaa häntä siitä tänään.

Yhtäkkiä mieleeni muistuu tänään olevan tosiaankin lauantai, mikä saa minut heti kaksinkertaista pirteämmäksi. Tänään menemme nimittäin viimeinkin parin kuukauden jälkeen Harryn kanssa treffeille ja vieläpä uuteen rullaluistelu keskukseen, jonne olen kuollakseni halunnut mennä siitä asti, kun paikasta kuulin. Totta kai odotan myös romanttista ravintolaillallistamme, mutta tätä olen odottanut niin niiiin kauan.

Avaan viimeinkin silmäni kokonaan ja nappaan yöpöydällä olevan puhelimeni. Nousen istumaan sängylle ja otan siitä oikein mukavan asennon. Otan vielä yöpöydältä lukulasini, jotka pistän silmilleni. Siirrän sitten katseeni puhelimeen ja painan sen sivussa olevaa lukitusnäppäintä, jonka ansiosta puhelimeeni tulee jotakin eloakin.

Oho kello näyttääkin olevan jo puoli 12. Harryn pitäisi olla kotona viimeistään puoli viiden aikoihin, jotta ehdimme rullaluistelu varaukseemme viideksi.

Skrollaan ilmoitukset sormellani, kuitenkin tajuten. ettei siellä ole mitään ihmeellistä. Pari viestiä äidiltä, joissa hän kyselee muun muassa miten minulla ja Harryllä menee ja millaista New Yorkissa on ollut. Vastaan hänelle New Yorkissa menevän todella hyvin, samoin minulla ja Harryllä. Kysyn vielä loppuun, miten Doncasterissa menee, tämän jälkeen sulkien puhelimeni ja nousten sängystä.

Venyttelen oikein makeasti niin, että selkäni oikein naksahtelee. Nappaan lattialta bokserini ja laitan ne jalkaani, lähtien sitten alakertaan tekemään itselleni kahvia. Tarvitsen sitä enemmän kuin mitään juuri nyt.

Astelen keittiöön heilutellen samalla päätäni hyvänmieleni takia, vihellellen myös hieman. Saatuani kahvin laitettua painan vielä viimeiseksi käynnistysnappia, mikä saa kahvinkeittimen pörisemään ja pannuun valumaan pikkuhiljaa ruskeaa nestettä. Käännyn ympäri baaripöytäänpäin ja käyn istumaan yhdelle baarijakkaroista, jolloin huomaan pöydälle jätetyn pienen pinkin lapun, jossa on jotain tekstiä ja se on piirretty täyteen pieniä sydämiä. Nappaan lapun käteeni hieman hämilläni ja luen sen.

"Huomenta rakas! Lähdin aamulla Studiolle Liamin ja bändin kanssa. Tulen kotiin viimeistään puoli viisi niin kuin sovimme, jotta ehdimme rullaluistelemaan ajoissa. En malta odottaa treffi-iltaamme! Rakastan sinua x H."

Harryn pieni suloinen viesti saa hymyn ilmestymään huulilleni, hän osaa olla niin suloinen. Päätän laittaa miehelle saman tien viestiä, jossa kerron heränneeni juuri vähän aika sitten ja että näin hänen viestinsä. Kerron viestin olleen mielestäni todella suloinen ja sanon myös, etten malta itsekään odottaa iltaa. Perään laitan vielä pari sydäntä ja tutun "rakastan sinua". Painan lähetä nappia ja suljen sovelluksen, siirtyen sitten selaamaan Instagramiani. Saan selattua kyseisen sovelluksen melkein loppuun asti, kun kahvinkeitin ilmoittaa valmiista kahvista.

I just kind of can't let you go || Larry StylinsonWhere stories live. Discover now