I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 48

Hejsan tyypit! Tosiaan sori, että luku tulee vasta nyt. Muistin, että oisin julkassu tän, mutten sit näköjää julkassukaan. Toivottavasti luku maittaa tälleen keskiviikkonakin. Menkääs lukemaan ja nähdään maanantaina uuden parissa! :)<3

"Levysi etenee oikein hyvää tahtia Harry." Simon toteaa.

Nyökkään ja kiitän miestä, samalla selaten läpi ravintolan menua. Kaikki kuulostaa niin herkulliselta, muttei minun ole oikein nälkä.

Vilkaisen vierelläni istuvaa Liamia, joka selittää Simonille ja muille pöydän äärellä oleville miehille levystä ja mitä aiomme vielä lisätä siihen. Minua ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa, eikä pöydän äärellä istuvia miehiä kiinnosta mitä Liamilla on sanottavaa. He vain haluavat päivämäärän kalentereihinsa, että milloin pankkitilinsä alkavat taas ilmoittaa suurista rahasummista.

"Mietimme tällä hetkellä kolmesta kappaleesta, että mitkä kaksi otamme levylle. Itse pidän todella paljon siitä Medicine nimisestä kappaleesta, jonka teille kaikille lähetinkin sähköpostissa pari päivää sitten. Harry ei kuitenkaan ole kanssani samaa mieltä asiasta."

"Mutta sehän oli loistava Harry!" Simon sanoo yllättyneenä.

Pidän katseeni tiukasti menussa, enkä ole edes aikeissa nostaa katsettani pöydän äärellä istuviin miehiin. Olisiko salaatti tänään hyvä vaihtoehto?

"Toki se on vähän erilainen ja joitain kohtia pitäisi muuttaa, onhan se aika..."

"Ei minua?" Nostan katseeni viimeinkin menusta ja katson Simonia suoraan silmiin.

Mies siirtää katseensa minuun, miettii vastaustaan oikein tarkasti, kunnes luo huulilleen pienen hymyn ja vastaa: "Olisin enemmänkin sanonut ettei kaikki sanat ole aivan kohtuullisia"

Luon huulilleni liikemieshymyni, sen feikkihymyn jota kaikki muut uskovat paitsi Liam. Ja Louis.

"Ja se onkin yksi niistä syistä, miksen sitä levylleni pistä." Kerron.

"Se ei vain ole kohtuullinen."

Pöydän äärellä olevat miehet katsovat minua ihmeissään, enkä yhtään ihmettele. En yleensä pistä Simonille vastaan tai muutenkaan käyttäydy näin. Ainakaan muiden nähden. Mutta tänään minua ei kiinnosta, minua ei kiinnostaisi pätkääkään olla tässä palaverissä.

Tiedän Liamin tuijottavan minua jopa hieman vihaisena. Hän tietää, etten ole oikein hyvällä tuulella, mutta lupasin hänelle käyttäytyväni kunnolla. Sori Liam, ei tule tapahtumaan tänään.

"No pitäisikö niitä haastatteluita ja keikkapäiviä alkaa katsella?" Managerini Bryan kysyy.

Ai että saat nopeammin rahaa tilillesi Bryan?

"Mitä jos tilattaisiin ensin?" Liam hymyilee miehille.

Hän tietää, että olen lähellä sanoa jotain, mitä varmaankin katuisin myöhemmin. Tiedän miehen itsekin esittävän iloista, yrittäähän hän vain auttaa meitä molempia, vaikka onkin lähellä räjähtää. Varmaankin minulle. Pitää kiittää miestä myöhemmin.

Ehkä minunkin pitäisi rauhoittua ja pistää bisnesvaihde päälle.

"Olen ihan samaa mieltä Liamin kanssa." Nostan katseeni toisen kerran koko keskustelun aikana menun takaa ja luon miehille mitä suurimman feikkihymyn.

Simon nyökkäilee minua vastapäätä. "Olen samaa mieltä, joten tilataas sitten." Mies sanoo ja vilauttaa meille nopean hymyn.

Hän nojautuu taaksepäin tuolissaan, napsauttaa sormiaan ja kutsuu tarjoilijan luoksemme. Ei mene montaa sekuntia, kun nuori brunette hiuksinen miestarjoilija viipottaa luoksemme. Koska kyse on kuitenkin bisnestapaamisesta, ei kukaan meistä ala vitsailla tai jää tässä vaiheessa miettimään sen enempää ruoka-annoksia vaan teemme kaikki tilauksemme heti. Itse päädyn Caesar salaattiin. Kiitämme tarjoilijaa tai no minä ja Liam kiitämme häntä, jonka jälkeen tarjoilija lähteekin tilauksiemme kanssa.