I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 35

Julkasin aika pitkänkin infon ennen tätä lukua toivoisin, että kaikki menis lukee sen. Ei mulla muuta, hyviä lukuhetkiä! :)

"Louis tuletko pian?" Kysyn kylpyhuoneen oven välistä.

"Joo ihan kohta rakas." Louis huikkaa laittaessaan hiuksiaan peilin edessä.

Jään katselemaan poikaystävääni oven raosta, kuinka hän kampaa hiuksiaan suu hieman raollaan keskittymisestä. Miehen silmät keskittyen teokseensa.

"Tulen ihan pian Harry, voit mennä odottamaan makuuhuoneen." Louis yhtäkkiä toteaa ja kääntää katseensa minuun.

Luon miehelle hellän hymyn ja nyökkään. "Odotan siellä." Sanon ja jätän miehen yksin kylpyhuoneeseen laittautumaan.

Suljettuani kylpyhuoneen oven suuntaan keittiöön, jossa otan itselleni lasin vettä. Jään nojailemaan keittiön pöytää vasten ja juomaan sitä kaikessa rauhassani.

Tänään on minun ja Louisin viimeinen lomapäivämme ja huomenna matkamme kohti New Yorkia alkaakin. Tuntuu oudolta palata takaisin kotiin pitkän lomamme jälkeen, jopa haikealta. On jopa hieman outoa palata takaisin arjen pariin, mutta odotan sitä toisaalta innolla. Pääsemme kokeilemaan Louisin kanssa kunnon arkielämää yhdessä.

Yhtäkkiä kuulen jonkun huhuilevan nimeäni, mikä saa minut takaisin maan pinnalle.

"Harry?"

"Olen keittiössä." Huudahdan.

Ei mene kuin muutama sekunti, kun minulle tuttu ruskea hiuspehko ilmestyy kulman takaa ja siniset silmät kohtaavat katseeni. "Miksi sinä täällä olet?" Hän kysyy.

Nostan hieman jo nyt tyhjää vesilasiani. "Tulin juomaan lasin vettä." Kerron, laskien vesilasin sitten tiskipöydälle.

"Ai... No olisin nyt kuitenkin valmis lähtemään." Louis kertoo.

Nyökkään. Käyn katseellani miehen läpi. Hänellä on päällään tumman siniset puvun housut, valkoinen puvun paita ja sininen puvun takki. Miehen hiukset ovat hieman kasvaneet lomamme aikana muttei liikaa, kuitenkin sen verran, että hän saa ne todella kivan näköisesti laitettua vahan kanssa edestä pystyyn.

"Harry?" Louisin ääni keskeyttää ihailuani.

"Hä?"

Leveä hymy ilmestyy miehen kasvoille. "Niin, että mennäänkö?"

"Joo, tietty mennään vain." Sanon ja kävelen poikaystäväni luokse.

Kierrän toisen käteni hänen alaselälleen ja painan nopean suukon miehen huulille.

"Mitä oikein mietit äsken?" Louis kysyy irrottauduttuamme.

"En mitään, jäin vain katselemaan sinua. Näytät erittäin hyvältä tänään rakas."

Pienoinen puna ilmestyy rakkaani poskille. "Niin sinäkin." Hän mumisee.

Hymy ilmestyy myös omille huulilleni. "Noniin." Sanon ja painan suudelman miehen otsalle.

Siirrän katseeni sitten takaisin Louisin silmiin. "Mennään nauttimaan viimeisestä lomamatkamme illasta yhdessä."

~

Puolisen tuntia myöhemmin limusiinimme jarruttaa L'Orangerie nimisen viiden tähden ravintolan eteen. Nousen limusiinista ja oikaisen mustaa puvun takkiani, mennen sitten ajoneuvon toiselle puolelle aukaisemaan Louisille oven. Ojennan miehelle käteni, hänen nousten sitten autosta.

Louis katsoo edessämme olevaa ravintolaa silmät kirkkaina. "Onko tämä se ravintola?" Hän kysyy ja luo katseensa minuun.

Nyökkään. "Ajattelin olla hieman extra näin viimeisenä iltanamme." Virnistän.