I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 11

Hejsan hejsan rakkaat, haluun ilmottaa teille kaikille että minä, Ronja selvisin koeviikosta (Tai ainakin olen vielä hengissä) Haha mutta oikeesti finally, nyt voin taas alottaa laiskottelun. Tosiaan sain oikoluettuu tän luvun vasta alle minuutti sitten, enkä pysty uskomaan et jätin senki tekemisen näin myöhäseks,deeem I'm gettin lazy. Mutta siis mulla oli oikeesti teille jotain asiaakin! Nimittäin muistaakseni viime viikolla tähän kirjaan pamahti 1k lukukertoja ja nyt siinä on jo yli 1.1k, niiku guys WHAT ARE YOU DOING!? Oikeesti ihan hurjasti kiitos teille kaikille, I love you guuuys. En vaan vieläkään pysty kuvitteleen et joku lukee mun kirjotuksia, varsinkaan noin moni ja sit vielä voteette ja kommentoitte. Mun pää tuskin tulee ikinä tajuumaan et oon kerranki saavuttanu jotain muutakin mun elämällä, kun vaan sen et sain katottuu tvd:n 3 ekaa kautta viikossa ( mun ikuinen ylpeyden aihe). TAKASIN AIHEESEEN! En vaan tiiä enää mitä teille sanoa tai mitä tehdä, koska mä saan vieläkin uusia lukijoita ja te jaksatte lukee, votee ja kommentoida tähän tarinaan, jossa en oo vieläkään saanu Larryä edes yhteen, guys why? Noh näihin kysymyksiin en tuu ikinä samaan vastausta, mutta mennääs nyt kuitenkin uuden luvun pariin. Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Se tekisi 6£" Hymyilen vanhalle naiselle, joka ojentaa minulle hymyillen tasarahan.

Kiitän naista ja toivotan hänelle hyvää päivä jatkoa, hänen ottaessa ostoksensa ja lähtiessä etsimään pöytää itselleen. Otan takaani sivupöydältä rätin ja pesuaineen ja menen pyyhkimään pöytiä. Jään katsomaan hetkeksi yhtä tiettyä pöytää, sitä jonka äärellä eilen illalla puhuimme Harryn kanssa. Se todellakin teki hyvää ja ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, en nähnyt unta kyseisestä kiharapäästä. Vaikka olisinkin ehkä halunnut.

En voi estää hymyn tulemista huulilleni miettiessäni kyseistä miestä. Pyyhin vielä loputkin pöydät, samalla hyräillen. Saatuani pöydät puhtaiksi menen takaisin tiskin luokse, melkein jopa hyppelehtien.

"Noniin hidastas nyt Tomlinson." Amy naurahtaa ja katsoo minua nojaillessaan tiskiä vasten.

"Mikä saa sinut tänään noin iloiseksi?" Hän kysyy.

Hymy vain kasvaa huulillani ja pystyn tuntemaan pienen punankin poskillani. Puren hellästi huultani ja kohautan vain olkiani naiselle, lopulta mennen kassan luokse nähtyäni siellä asiakkaan.

"Hyvää päivää, mitä saisi olla?" Kysyn kahdelta teinitytöltä.

Molemmat heistä hymyilevät minulle. "Hei, ottaisin caesar-salaatin ja frappuccinon." Toinen tytöistä lopulta sanoo ja heilauttaa pitkiä vaaleita hiuksiaan.

"Hyvä valinta." Hymyilen tytölle ja käännän katseeni häneen ystäväänsä.

"Mitä sinulle saisi olla?" Kysyn ystävällisesti.

Tyttö katselee hetken isolla listalla tiskin yläpuolella olevaa menua, kunnes kertoo ottavansa pestopastan ja jääteen.

Nyökkään tytölle. "Tulevatko ne samasta laskusta?"

Saatuani myöntävän vastauksen nyökkään tytöille ja painelen hinnat koneeseen. "Se tekisi 20£" Sanon ja nostan katseeni hymyillen tyttöihin.

Heidän maksettuaan alan tekemään tyttöjen juomia. "Tuon ruokanne pian pöytään." Kerron nuorille naisille, ojentaessani heidän juomansa.

Tytöt kiittävät, vaalea hiuksinen vinkaten silmäänsä minulle ennen kuin lähtevät.

"Joku taisi iskeä silmänsä sinuun." Amy tulee virnuilen luokseni, kun olen tekemässä tilausta.

Käännän katseeni Amyyn ja naurahdan pudistellen hieman päätäni. "Hei älä ole ilkeä, kyllä minäkin tykkäsin vanhemmista pojista tai no miehistä ollessani tuon ikäinen." Kerron laittaessani pastoja valmistumaan.