I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 13

It's Mondaayyy and you all know what that meeans (tällä kertaa myös muistin julkasta luvun, probsit mulle siitä)! Hey okay guys we need to talk now, IJKOH:ssä on melkein 4.4k lukukertoja ja tässä 1.4k, niinkun WHAT! Tiedän I know puhun tästä usein, mutta miten teitä vaan tulee lisää? IJKOH:akin luetaan kokoajan vaa lisää ja lisää why you are reading this guys? Okei okei mut oikeesti kiitos teille kaikille todella paljon! This means so much to me, ootte kaikki ihania! Ja hei kamut jouluaatto on seuraavalla viikolla! Ihan tällee just a little reminder. Mutta ei mulla oikeen muuta höpöteltävää tähän alkuun oo, joten mennään uuden luvun pariin. Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Vahvat kädet kiertyvät vartaloni ympärille ja vetävät minut kiinni kiinteätä ja lämmintä vatsaa vasten. Pidän silmäni kiinni laskiessani käteni miehen käsien päälle. Kuulen syvän huokauksen korvani vierestä, mikä saa kylmät väreet kulkemaan koko kehoni lävitse.

"Huomenta Louis." Ääni takaani kuiskaa hetken päästä.

"Huomenta." Mumisen takaisin.

En edes tiedä kuinka kauan makoilemme toisiimme kietoutuneina, kunnes käännyn toiselle kyljelleni kohdatakseni kiharahiuksisen miehen ihan nenä edestä. Nostan päätäni hieman ylemmäs tyynyllä, jotta näkisin miehen kasvot paremmin, lasken samalla käteni miehen paljaalle rinnalle. Tuijottelen hänen suloista nenäänsä, kiharoita hiuksia, paria pientä luomea hänen kasvoillaan, täyteläisiä hieman punaisia huulia. Käännän lopulta katseeni miehen suljettuihin silmiin.

Kuitenkin katseltuani kiharapään silmiä vain pari sekuntia ne aukeavat ja katseeni kohtaa vihreät silmät. Minulta vie paljon voimaa pitää huokaus sisälläni. Harryn huulille ilmestyy pieni hymy tuijoteltuamme toisiamme jonkin aikaa. Hän siirtää kätensä selältäni hiuksiini ja alkaa leikkiä ja silitellä niitä.

"Näytät niin suloiselta kun olet vasta herännyt." Kiharapää toteaa hiljaa hetken päästä.

Tunnen punan ilmestyvän kasvoilleni enkä voi olla hymyilemättä, joten painan kasvoni tyynyä vasten mikä saa Harryn naurahtamaan.

"Aww, punasteletko sinä?" Kuulen miehen äänen ihan korvani vieressä, joten käännän pääni poispäin hänestä, saaden todella suloisen kikatuksen kuulumaan miehen huulilta.

Yleensä vihaan kikatuksen ääntä, se on todella ärsyttävän kuuloista ja mielestäni se on todella feikkiä. Mutta kuitenkin joka kerta kun kuulen Harryn kikattavan, pystyn vain tuntemaan kuinka sydämeni skippaa yhden lyönnin välistä. Hän on vain niin suloinen.

Pian tunnen käsien kiertyvän taas vartaloni ympärille, vetäen minut takaisin miehen rintaa vasten, mutta tällä kertaa Harry yllättää minut täysin alkaessaan kutittamaan minua.

En voi estää naurun tuloa huuliltani ja pian rimpuilemmekin ja painimme sängyllä. Naurumme kuuluen varmasti naapuriinkin.

~

Painimisemme jälkeen päätimme viimeinkin nousta sängystä, sillä molempien mahat muistuttivat olemassa olostaan ja nälästä. Kuten joka aamu Harryn muutettua väliaikaisesti asumaan kanssani, myös tänäkin aamuna mies halusi loihtia meille oikein hyvän ja herkullisen aamupalan. Harrylle jugurttia, hedelmien ja pähkinöiden kanssa, kuppi kahvia ja kaksi paahtoleipää, juustolla ja kurkuilla. Mikäkin terveilijä. Minulle taas kiharapää on tehnyt pannukakkuja ja paahtanut leipää, jota parhaillani mutustelen. Ei tietenkään unohdeta aamuteetäni, ilman sitä en ole aloittamassa aamuani, en ikinä.

"Minulla on meille tänään tekemistä." Harry yhtäkkiä toteaa.

Käännän katseeni mieheen, nyökkäilen ja käännän katseeni takasin leipääni. "Mitä sinulla sitten on mielessä?" Kysyn.