I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 36

Hello guys! Unohin eilen julkasta tän vikan luvun ennen mun lomaa so here we go! Tuntuu oudolta jäädä tauolle tän kirjottamisesta, mutta parempi näin. Nähään taas myöhemmin, viimestään syksyllä. Mennään nyt kuitenki tän luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Onko kaikki varmasti mukana?" Harry kysyy makuuhuoneemme sängyn luota, kun vielä itse pakkaa viimeisiä vaatteitaan.

"On." Sanon ja laitan viimeisen shortsiparini matkalaukkuun ja laitan matkalaukun hihnan kiinni.

Läpsäytän käteni polviani vasten ja jään istumaan ja vain tuijottamaan matkalaukkua hetkeksi. Se olisi sitten tässä, loma on ohi ja paluu normaaliin arkeen pitäisi taas aloittaa. Tai no niin normaalia kuin New Yorkissa asuminen voi olla.

"Sanoitko, että kaikki tavarasi on kasassa?" Harry katsoo minua kylpyhuoneen kulma takaa.

Käännän katseeni mieheen. "Joo on." Sanon ja suljen matkalaukun, nousten sitten seisomaan.

Suuntaan poikaystäväni luokse ja päästessäni miehen luokse kierrän käteni hänen ympärilleen. Vien katseeni rakastamiini vihreisiin silmiin.

"Varma?" Harry kysyy virnistäen.

"Onon." Naurahdan.

Harry naurahtaa itsekin ja nostaa hygieniapussini selkänsä takaa. "Eikö tämä vai sitten mahda olla sinun?"

Katson pussia. Pystyn tuntemaan, kuinka puna leviää kasvoillani, virne Harryn kasvoilla vain kasvaessa. "Turpa kiinni." Mumisen ja otan pussin miehen kädestä.

Lähden suuntaamaan takaisin matkalaukulleni Harryn alkaessa nauramaan minulle. Avaan matkalaukun uudelleen, napsautan sen hihnan auki ja otan joitain vaatteita pois, jotta saan pussille tilaa.

Vaihtelen joidenkin vaatteiden, kenkien ja muiden tavaroiden paikkaa, jotta saan hygienia pussini mahtumaan, jonka jälkeen tungen kaiken muun tavaran takaisin hyvään järjestykseen. Saan matkalaukun juuri ja juuri kiinni. Huokaisen syvään ja nousen sitten seisomaan. Jään tuijottamaan mustaa matkalaukkuani. En voi uskoa tämän päättyvän tähän, en oikein edes tiedä mitä ajatella. Ehkä minua hieman pelottaa miten pärjäämme yhteisessä arjessamme.

Yhtäkkiä tunnen kädet ympärilläni. "Hei." Tuttu ääni sanoo ja seuraavaksi tunnen suudelman kaulallani.

Hymyilen hieman ja käännyn poikaystävääni päin. "Hei." Sanon hiljaa.

Harry painaan huulensa omille hellästi. "Kaikki hyvin?" Hän kysyy suudelman jälkeen ja katsoo minua hieman huolissaan.

"On, kuinka niin?"

"Vaikutat hieman surulliselta." 

Puen hellästi huultani ja siirrän katseeni maahan.

"Louis."

"Onko kaikki hyvin?"

Nyökkään ja nostan katseeni. "Joo on vähän vain harmittaa, kun lomailu loppuu ja pitää palata takaisin arjen pariin."

"Hei hyvin se menee." Harry sanoo ja nostaa päätäni sormellaan, jotta katseemme kohtaavat. Hänen silmänsä ovat niin upeat, niin vihreät

"Älä tuon takia ole niin allapäin rakas." Harry painaa hellän suudelman otsalleni.

"Sitä paitsi sinä saat sentään vielä jatkaa lomaasi ja vieläpä New Yorkissa, kun taas minun täytyy palata parin päivän päästä takaisin töiden pariin."

Naurahdamme molemmat. "Todella epäreilua." Harry kuiskaa.

"Mutta minkäs teet kun on maailman kuulu laulaja." Harry kohauttaa olkiaan ylimielisesti, irrottauduttuaan minusta.