I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 33

Hello everyone! Haluun tähän alkuun ilmottaa, että mä oon päättäny, että aion kesällä pitää kirjottamisesta taas omaa lomaa. En osaa sanoo milloin ja kauanko pidän. Uskoakseni en kuitenkaan koko kesää, mutta voi olla jopa et suurimman osan siitä. Tän kirjan kirjottaminen on välillä alkanu taas tuntuu mulle vähän pakko hommaks, jonka nopeesti vaa hoidan muiden kiireiden ohella.  Se ei sais olla näin, sillä tän pitäs olla hauska harrastus. Halusin tästä asiasta ilmottaa jo näin etukäteen, ettei se sit kellekää tuu yllätyksenä, kun ilmotan ettei lukuja tuu johonkin tiettyyn aikaan. Haluun viettää itekki kesälomaa, ilman minkäänlaisia stressinaiheita ja vaan nauttia kesästä mun läheisten ihmisten kanssa ja toteuttaa kaikkia kesä suunnitelmia mitä on tulossa, toivottavasti ymmärrätte. Mutta tällasen ei niin kivan uutisen jälkeen voidaanki heti mennä uuden luvun pariin. Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Vihdoinkin pääsen jaloittelemaan." Huokaisen syvään onnesta vetäessä matkalaukkuani perässäni.

"Matka tosiaan oli pitkä." Harry naurahtaa ja katsoo minua.

Hymy kasvaa huulilleni. "Niin tosiaan oli."

Poikaystäväni hymyilee minulle ja painaa nopean suukon huulilleni. Jään tuijottelemaan virheitä silmiä, hymyn vain kasvaessa huulillani, kun yhtäkkiä kuulen kiljumista. Harry kääntyy ympäri ja katsoo suuntaan, josta kiljunta kuuluu, ihmeissään.

Alhaalla meitä odottaa iso joukko teini-ikäisiä nuoria, jotka huutavat ja kiljuvat muun muassa Harryn nimeä. Silmäni osuvat myös pariin kameramieheen, jotka tunnistan paparazzeiksi.

"Miten he tiesivät meidän tulostamme tänne?" Kysyn ihmeissäni.

Harry kurtistaa kulmiaan ja pudistaa päätään hitaasti. "Ei mitään hajua."

"Herra Styles tulkaa, meidän on päästävä heidän ohitseen nopeasti ja turvallisesti." Sanoo vierellemme tullut Harryn henkivartija parin muun henkivartijan kanssa.

He piiriytyvät minun ja Harryn ympärillemme ja menemme liukuportaille. Huudon, kiljumisen ja kameroiden valojen räpsymisen vain lisääntyy, mitä lähemmäs pääsemme faneja ja paparazzeja. Päästessämme alas yritämme päästä heidän ohitseen nopeasti, mutta silti varovasti.

"Harry rakastan sinua!"

"Harry onko teillä ollut hieno matka?"

"Harry Harry Harry!"

"Oletteko miettineet yhteen muuttamista?"

"Milloin puhut suhteestanne julkisuudessa?"

"Harry olet elämäni pelastaja!"

"Harry olet koko elämäni!"

"Oletteko menossa kihloihin?"

"Har-"

En ehdi kuulla viimeistä lausetta, kun minua repäistään lujasti paitani hihasta ja seuraava huomaankin makaavani keskellä lentokentän lattiaa ja päähäni sattuu ihan hemmetin paljon.

"Louis!" Kuulen huutoa jostain kaukaa.

"Peruuttakaa, kaikki olkaa rauhassa!"

"Omg anteeksi ihan hirveästi!"

Yksi Harryn henkivartioista nostaa minut ylös. Pyörin hetken paikoillani ja availen silmiäni. "Oletko kunnossa?" Hän Henkivartia

Nyökkäilen hitaasti ja nostan pääni. "Joo." Mumisen hiljaa.

Huomaan Harryn pysähtyneen parin henkivartijan kanssa hieman kauempana. Hän katsoo minua säikähtäneenä ja hänen suunsa on hieman auki.

"Hän on kunnossa, jatkakaa matkaa!" Vierelläni oleva henkivartija huutaa heille ja he jatkavat matkaansa, vaikka Harry pistääkin hieman vastaan.