I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 37

Guess who is back, back again. Hejsan kaikki! Mulla on ollu ihan hirvee ikävä teitä ja tuntuu aivan mahtavalta olla taas takasin kirjotus innon ja inspiraation kera! It's been too long without you guys :( Mutta hei mites teijän kesä meni? Mä ite vietin koko kesän melkeenpä vaa Nokialla, kyllä mä yhillä festareilla kävin ja töitä tein. Mut hei mennään nyt uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä :) <3

Selkäni osuu lujasti seinää vasten, mikä saa melkein ison kukkataulun putoamaan viereltämme. En kuitenkaan välitä siitä vaan painan jalkani lujempaa Harryn kylkiä vasten, suudellen samalla miestä kovalla kiihkolla. Tunnen Harryn käsien siirtyvän lanteiltani peppuni alleni, hänen sormiensa puristavan kiinteää lihaa niiden yläpuolella. Suustani pääsee pieni inahdus, mikä saa poikaystäväni vain innostumaan enemmän. Harry irrottautuu suudelmasta ja siirtyy suutelemaan ja näykkimään kaulaani kiihkeästi.

Yritän saada hengitykseni tasaantumaan hengittämällä raskaasti, muttei siitä tule mitään tuntiessani kiharapään hampaat kaulallani. Nostan hieman leukaani, leukani osoittaen nyt kattoa. Huokaisen syvään hyvästä tunteesta, pyöräyttäen silmäni samalla ympäri, sitten sulkien ne.

Viime kerrasta on niin kauan. Harryn toinen käsi on siirtynyt pakaraltani t-paitani alle, jota hän on juuri nostamaisillaan. Työnnän miehuuttani Harryn omaa vasten. Valetelisin jos sanoisin etteivät ne ole kummatkin nähtävissä.

Juuri kun Harry on saanut paitani pois ja on siirtymässä urheilu shortseilleni, alan kuulla outoa ääntä. Ihan kuin joku kuiskailisi nimeäni ihan korvani vierellä, mutta olemme omassa kodissamme kahden? Yritän keskittyä Harryyn ja meihin, mutta ääni vain kovenee koko ajan. Yhtäkkiä Harry alkaa haalistua. Mitä ihmettä?

Harryn ollessa niin haalea, että voin jopa nähdä valkoisen sohvamme hänen lävitseen, nostaa hän katseensa minuun. Kiharapää pysyy kuitenkin aivan vaiti, hän ei myöskään liiku, tuijottaa vain minua. En kuitenkaan pysty keskittymään mieheen, ääni ympärillämme on jo muuttunut kuin huudoksi. Yhtäkkiä Harry katoaa kokonaan ja ääni muuttuu päätä särkeväksi kiljunnaksi.

Siristän hieman silmiäni, kohdaten tutut vihreät silmät kasvojeni vierellä. Harry istuu sänkymme reunalla täysissä pukeissa ja kiharat laitettuna, ikkunaverhojen läpi kuultava aamuaurinko säkenöiden miehen kasvoihin. Äskeinen olikin vain unta.

"Huomenta rakkaani, viimeinkin heräsit." Harry toteaa yhtäkkiä hiljaa.

Tuijotan hetken aikaa poikaystävääni, venytellen sitten käsiäni ja samalla siirtäen jalkani ilmestyneen kolmannen jalkani päälle. "Huomenta." Mumisen aamuäänelläni.

Harryn katse ei liikahdakaan minusta, katson häntä hieman kysyvänä. "Paljonko kello on?" Kysyn hetken päästä.

Harry hätkähtää hieman, kuin olisi ollut omissa ajatuksissaan. "Kahdeksan aamulla, anteeksi kun herätin. Halusin vain kertoa, että lähden studiolle jätkien kanssa nyt." Kiharapää selittää minulle saman asian, mitä olen kuunnellut jo melkein kuukauden ajan.

Päädyn kuitenkin vain nyökkäämään ja hymyilemään. "Mihin aikaan tulet takaisin?"

"Tulen tänään ennen ruokaan, viimeistään puoli viisi, ei pitäisi mennä edes niin pitkään."

Nyökkään ja suljen silmäni, päästäen ison haukotuksen huuliltani. "Okei." Sanon hiljaa ja avaan hieman silmiäni.

Pieni hymy ilmestyy Harryn kasvoille hänen nojautuessaan minuun päin. "Jatka vielä unia rakas."

Nyökkään ja luon miehelle pienen hymyn takasin. Yhtäkkiä tunnen pehmeät tutut huulet omiani vasten.

"Rakastan sinua." Harry sanoo irrottautuessaan suudelmasta.