I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 46

Hello everybody! Se ois taas uus maanantai ja uus luku. Mulla ei oo tällä kertaa mitään sanottavaa/ilmotettavaa joten mennään vaan suoraan uuden luvun pariin. Nauttikaa ja nähdään seuraavalla viikolla uuden luvun parissa ;)<3

"Pitäisikö siihen kuitenkin kokeilla jotain toista sanaa, jos me laitetaan siihen 'fucking' nii sensuroinnin kanssa tulee ongelmia."

"Nojoo totta, mutta tällä tavalla se sanoma on tosi vahva. Jos siihen vaihtaisi, vaikka jonkun 'pushing' tai muuta niin ei sen sanoma olisi enää niin vahva."

"Olen samaa mieltä Mitchin kanssa."

"Minusta taas Sarah on oikeassa, sensuroinnin kanssa todella tulisi ongelmia."

"Mitä jos kuuntelisimme mitä mieltä Harry on asiasta?" Keskeytän väittelyn.

Käännämme kaikki katseemme Harryyn, joka juuri syö kebabrullaansa erittäin hitaasti. Hän on syönyt vasta noin yhden kolmas osaa, kun melkein jokainen muu meistä on jo syönyt. Harryn katse on lukittautunut pöytään. Mies vaikuttaa kuin robotilta, katse ei liikahdakaan ja hän vain toistaa koko ajan samaa liikettä. Tuo kätensä lähemmäs suutaan, ottaa kebabista haukun, pureskelee sen ja vie kätensä taas kauemmas, jatkaen tuota samaa liikettä.

Heilautan kättäni miehen edessä. "Harry?"

Viimeinkin mies liikahtaa ja siirtää katseensa minuun. "Hä? Mitä Liam?"

Hän oli taas omissa ajatuksissaan.

"Niin, että mietimme tässä Sign of the timesin sanoitusta ja hieman sen muuttamista."

Harry rypistää kulmansa yhteen hämmennyksestä. "Miksi sitä pitäisi muuttaa?"

"Sarahin mielestä 'fucking' kohta pitäisi muuttaa, ettei sensuroinnin kanssa tule ongelmia." Mitch ehtii kertoa ongelmastamme ennen minua.

Harry siirtää katseen bändikaveriinsa, miettii hetken aikaa ja lopulta nyökkää. "No se on kyllä totta." Hän mumisee.

"Miten olisi 'running'?" Kiharapää ehdottaa vain pienen hetken jälkeen. 

Running? Ei ehkä ihan ensimmäinen sana jonka itse valitsisin.

"Running?" Claire kysyy ihmeissään.

"Niin, running." Harry toistaa.

Mietimme kaikki hetken aikaa ja maistelemme sanaa mielessämme. Minun pitää kerrata sanat ainakin kolmeen otteeseen päässäni läpi ja toistella sanaa musiikin rytmin mukaan, kunnes edes saan sen kuulostamaan jotenkin hyvältä.

"Se on itseasiassa todella hyvin keksitty." Mitch sanoo yhtäkkiä.

Hän nostaa jo nyt tyhjän pahvirasian sylistään, putsaa sormet housuihinsa ja menee pianon luokse soittamaan biisin samalla laulaen kohdan nyt muunnelluilla sanoilla.

"We never learn, we been here before

Why are we always stuck and"

"Running from the bullets."

"Ru-running from the bullets.

"The Bullets" Mitch yrittää saada sanan toimimaan musiikin kanssa ja yllätyksekseni se sopii todella hyvin.

Käännän katseeni pois Mitchistä. Kaikki tuijottelevat häntä ja yrittävät saada uuden sanan menemään sopuun kappaleen kanssa. Kaikki muut paitsi Harry. Kiharapään katse on taas kerran kiinni pöydässä, tosin nyt hän on laskenut kebabinsa pöydälle, josta ei ole syöty kuin pari palaa enemmän kuin noin 5 minuuttia sitten. Syökö hän tarpeeksi enää nykyään?