I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 5

Hei ihanat! Moni on varmaan tällä hetkellä todella ihmeissään, että wtf tähän aikaan tulee uus luku ja vielä sunnuntai iltana? (okei kello on melkee jo 12, mutta silti) Tosiaan mun yks ihana lukia @kuunlapsi, laitto mulle äsken viestiä et on oottanu uutta lukua koko päivän, koska muisti et tänään on maanantai. Noh näin on käyny mullekin ja monesti ja tiiän kuinka ärsyttävää se on tajuta et pitää oottaa viel toinen vuorokaus, joten päätin sitte et julkasen tän jo nyt, koska mun kävi vähän sääliks kuunlasta ja koska no onhan loma nii voisin yllättää teidät tällee ihanasti💛 No mutta ei mulla muuta, ootte kaikki tosi ihania💛 Noniin mennääs sit uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"I'm selfish, I know
But I don't ever want to see you with him
I'm selfish, I know
I told you, but I know you never listen

I hope you can see, the shape that I'm in
While he's touching your skin
He's right where I should, where I should be
But you're making me bleed"

Katson edessäni seisovaa miestä, suu hieman auki. Kaikki se, minkä eteen olen tehnyt töitä, kaikki ne tunteet ja se tuska, kaikki se, mitä olen yrittänyt työntää pois ja jopa onnistunut hieman. Kaikki se vyöryy takaisin vain sekunneissa.

"Woman
Woman La La La La La
W-Woman
Woman
Woman
Woman La La La La La
W-Woman
Woman

Tempted, you know
Apologies are never gonna fix this
I'm empty, I know
And promises are broken like a stitch is"

Vannon sydämeni jättävän pari lyöntiä välistä, kun tutut smaragdinvihreät silmät kohtaavat omani. Olen jäänyt kiinni, hän on nähnyt minut.

Styles ei kuitenkaan jätä katsettaan minuun, vilkaisee vaan nopeasti, jonka jälkeen vilkaisee maata ja lopuksi kääntää katseensa yleisöön. Pian miehen kasvoille ilmestyy minulle mitä tutuin hymy ja voin jopa nähdä tutut hymykuopat, joihin olen niin rakastunut

En saa silmiäni irti miehestä koko laulun aikana ja sen viimein loputtua, huomaan kiharapään taas vilkaisevan minua. Hän kuitenkin kääntää katseensa yleisöön melkein heti ja luo heille mitä ihanimman ja suloisimman hymyn.

"Lontoo!" Hän huudahtaa ja fanit alkavat kiljua.

Kiharapää naurahtaa. "Tuntuu todella hienolta olla taas täällä, hienoa nähdä kuinka paljon teitä on tänne tänään tullut." Hän jatkaa.

"Wau." Kiharapää huokaisee.

Harry pitää pienen alkupuheen ja vitsailee hieman, kunnes kertoo seuraavan biisin nimen. Areena täyttyy kyseisen laulun alkusoitosta ja miehen silmät löytävät taas omani.

"Same lips red, same eyes blue
Same white shirt, couple more tattoos
But it's not you and it's not me
Tastes so sweet, looks so real
Sounds like something that I used to feel
But I can't touch what I see"

Tällä kertaa Harry ei kuitenkaan siirrä katsettaan pois minusta. Tavasta jolla mies tuijottaa silmiini voin sanoa hänen tunnistaneen minut. Kuuntelen kiharapään laulua ja sen sanoja, tuijotellen noihin kauniisiin silmiin.

"We're not who we used to be
We're not who we used to be
We're just two ghosts standing in the place of you and me
Trying to remember how it feels to have a heartbeat

The fridge light washes this room white
Moon dances over your good side
This was all we used to need
Tongue-tied like we've never known
Telling those stories we already told
'Cause we don't say what we really mean"

Valehtelisin, jos sanoisin etten mieti, kirjoittiko Harry tämän laulun minusta ja meistä. Laulun sanat nimittäin kuvailevat meidän suhdettamme vuosi sitten niin hyvin. Ei se voi olla, miksi hän minusta kirjoittaisi?