I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 3

Hejsan kaikki! Se ois taas maanantai, mikä tarkottaa uutta lukua! Pideimmittä puheitta mennään vaan suoraan uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Viikonloppu Lontoossa, oikeasti?" Kysyn ihmeissäni.

"Hei älä tuomitse ennen kuin olet päässyt edes ulos taksista, tästä tulee kivaa Lou-lou!" Paras ystäväni intoilee.

Käännän murhaavan katseeni Greetaan. "Tuo lempinimi on ollut haudassa jo vuosia ja pitäisin sen mielelläni myös siellä."

Greeta katsoo minua ja virnistää. "Olen aina pitänyt siitä, ajattelin että voisin alkaa taas käyttämään sitä." Tyttö toteaa, kohauttaen olkiaan.

"Jos ystävyytemme merkitsee sinulle edes hitusen verran jotain, niin sinuna en tekisi sitä."

Ystäväni katsoo minua ja pyöräyttää silmiään huvittuneena. "Älä ole tuollainen örrimöykky."

"Enhän mi-"

"Vihdoin perillä!" Greeta huudahtaa, keskeyttäen minut.

Käännän katseeni ikkunasta ulos, nähden edessäni ison ja todella kalliin näköisen hotellin.

"Herran jumala Greeta, eihän meillä ole tähän varaa. Tuohan on yksi Lontoon parhaita hotelleja!" 

"Älä huoli siitä, se on jo maksettu." Ystäväni hymyilee ja avaa taksin oven, nousten ulos autosta.

Katson naisen perään ihmeissäni, kunnes avaan itsekin oveni ja lähden tytön perään.

"Älä vain sano, että olet taas flirttailut jonkun miehen kanssa ja saanut häneltä tämän." Huokaisen.

Greeta kääntää ihmeissään katseensa minuun. "Älä huoli, ei ole." Hän sanoo, samalla ottaen taksikuskin ojennetun matkalaukkunsa ja kiittää miestä.

"Yksi ystäväni oli minulle palveluksen velkaa ja hän päätti lahjoittaa tämän viikonlopun meille, rikas tyyppi." Tyttö jatkaa.

Katson ystävääni hieman epäilevästi, ottaen samalla matkalaukkuni taksikuskilta vastaan.

Kiitän kuskia, jonka jälkeen otan lompakon taskustani, mutta mies toteaa, että matka on jo maksettu. Okei mitä on meneillään?

Käännän hämmentyneen katseeni ystävättäreeni, joka luo minulle mitä suurimman hymyn. Päätän kuitenkin asian olla ainakin toistaiseksi ja lähden seuraamaan Greetaa hotellin respaan.

"Hyvää päivää, kuinka voisin auttaa?" Respassa oleva mies, kysyy meiltä hymyillen.

"Hei! Meillä oli varattu täältä kaksi huonetta, nimellä Rover." Greeta sanoo.

"Selvä, odottakaas hetki." Miehen nimikyltistä päätellen, Chris sanoo ja kääntyy tietokoneeseensa päin, alkaen selaamaan sitä.

"Ahaa tuossa!" Hän hetken päästä sanoo, löydettyään etsimänsä.

"Okei elikkäs allekirjoittakaa nämä." Chris ojentaa meille molemmille paperit, jotka ovat täynnä tekstiä.

Luemme Geetan kanssa paperit läpi ja allekirjoitamme ne, jonka jälkeen saamme vihdoin ja viimein avaimemme.

"Pitäkää hauska viikonloppu hotellissamme ja jos tulee jotain ongelmia tai kysyttävää, älkää epäilkö kääntyä puoleeni." Mies kertoo, vinkaten minulle silmäänsä.

Katson häntä hieman ihmeissäni, mutta hymyilen silti ystävällisesti.

"Kiitos paljon." Greeta vieressäni hymyilee.