I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 49

Hei ihanat! Pitkästä aikaa muistan julkasta luvun tälleen ajoissa ettei mee tosi myöhäseks tai jopa seuraavalle (tai sitä seuraavalle) päivälle. Tosiaan tulin tänään kotiin siinä puol viiden aikoihin ja oon siitä asti tehny vaan näitä kirjahommia, mutta pakko sanoa, että tuntuu hyvältä pitkästä aikaa viettää päivä tän ficin parissa. (Vaikkakin mua nyt särkeekin päähän ihan jumalattomasti). Mutta mitä teijän maanantaihin kuuluu? Onko teillä ollu hyvä päivä ja mitä teitte viikonloppuna ja miten se sit meni? Tell me guys, I wanna know, ja sen jälkeen voittekin mennä nauttimaan uudesta luvusta! Toivottavasti tykkäätte ja nähdään taas viikon päästä uuden luvun parissa :) <3

On perjantai ilta. Olemme Greetan kanssa luonani valmistautumassa baari iltaan, olemme menossa isolla porukalla juhlimaan Greetan ja Jordanin kihlausta. Yllätykseksemme saimme jopa Amykin raahattua mukaan, mikä on todella hyvä saavutus, naista kun ei meinaa saada melkein minnekään mukaan.

Greeta istuu pienen huoneeni valkoisella karvamatolla, hänen edessään on valkoinen iso peili, josta hän katselee itseään meikatessaan. Itse olen valitsemassa vaatteita vaatekaapistani. Olen miettinyt jo ainakin 15 minuutin ajan mitä pukisin päälleni mutten keksi mitään. Olen käynyt kaikki baari paitani läpi, mutta mikään ei tunnu sopivalta tai oikealta vaihtoehdolta mustien farkkujeni kanssa.

"Valmista tuli!" Greeta huudahtaa meikattuaan 40 minuuttia.

Käännän katseeni parhaaseen ystävääni, jonka luomille on ilmestynyt hieman punertavaa väriä. Hänen silmiään korostaa myös luomiin piirretyt pienet mustat viivat. Nainen on varmasti pistänyt itselleen tekoripset, sillä olen aivan varma, ettei kenelläkään ole tuollaisia ripsiä luonnostaan.

"Wau näytät todella hyvältä." Kehun naista.

Greeta naurahtaa hiljaa. "Kiitos Tommo." Hän kiittää ja ottaa kihartimen meikkipussinsa viereltä ja laittaa sen pistorasiaan kiinni.

Paras ystäväni kääntää katseensa takaisin minuun, hänen ilmeensä muuttuen hämmentyneeksi.

"Oletko jo valinnut mitä aiot pukea päällesi?"

Mietin hetken mitä sanoisin, sillä en haluaisi myöntää Greetalle, että olen miettinyt yhden paidan valitsemista jo yli 15 minuuttia. Hän aina nauraa minulle, jos minulla on niin sanottuja "naisten ongelmia". Ihan kuin miehillä ei voisi olla vaikeuksia valita vaatteita baari-illalle...

Rapsutan niskaani. "Paidan valinnan kanssa on hieman ongelmia." Mumisen.

Greetan kasvoille ilmestyy mitä suurin virne. Arvasin tämän...

"Minä voin auttaa sinua sen paidan kanssa, kun olen saanut laitettua hiukseni, menee ihan hetki." Greeta tarjoaa apuaan ja alkaa kihartamaan hiuksiaan.

Nyökkään, vaikkei nainen sitä näekään, ja istun sängylleni. Jään katselemaan parhaan ystäväni kihartaessa hiuksiaan. Hänen kuitenkin kiharretuaan alle puolet hiuksistaan tylsistyn. Huokaisen hiljaa ja käännän katseeni yläpuolellani olevaan valkoiseen kattoon, ajatusteni vallaten minut.

Rankka työviikko takana tai no minulla on huomenna vielä viimeinen työpäiväni tältä viikolta kahvilassa. Olen ihan poikki ja väsynyt. Tekisi mieli jäädä vain nukkumaan kotiin ja katsomaan Netflixiä, mutta tämä on suuri ja tärkeä ilta parhaalle ystävälleni, joten en voi olla menemättä. Ja minä todella haluankin mennä viettämään iltaa ystävieni kanssa, siellä tulee olemaan varmasti joitain minunkin tuttuja ja aina voi tutustua uusiinkin ihmisiin. Toivon todella, että pystyn hallitsemaan juomiseni tällä kertaa, sillä minulla on huomenna työpäivä. En haluaisi, että kävisi niin kuin viimeksi...

Mitchin käsi Harryn jalalla ilmestyy taas mieleeni. Seuraavan aamun riita Harryn kanssa, kuinka Harry makasi meidän... Hänen vaatehuoneensa lattialla ja suorastaan aneli minua jäämään. Kiharapään kasvot ja surulliset silmät, kun olin ulko-ovella lähdössä ja, kuinka hän aneli, että palaisin vielä ja sanani, kuinka lupasin palata, vaikken siitä olekaan varma...