I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 12

Tuhannet kiitokset sille, joka kysy tuleeko tänään jatkoa, sillä mä unohdin aivan täysin! (en oo kyllä ikinä hypäänny noin nopeesti sängystä ja avannu konetta). En edes tajua kuinka mä saatoin unohtaa koko luvun, okei myönnän on eräs ihminen joka on saanut mun pään vähän sekasin lähi päivinä ja unohtelemaan asioita, mutta silti. Deem nyt voitte oikeesti olla vihasia mulle, oon itekki pettyny itteeni. Mutta joo on jo tosi myöhä ja mulla on aamulla aikanen herätys, joten mennääs pidemmittä puheitta uuden luvun pariin. Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Heippa Louis, nähdään maanantaina." Amy huudahtaa tiskin takaa.

Heilautan kättäni naiselle hymyillen, lähtiessäni viikonlopun viettoon.

Käännettyä selkäni kahvilalle, nostan katseeni ja pysähdy niille sijoille. Katson edessäni seisovaa kikkurapäätä, joka nojailee Range Roveriinsa vasten, luoden minulle mitä suloisimman hymyn, niin että hänen hymykuoppansa tulevat esille. Hymy pyrkii kasvoilleni kävellessäni miehen luokse.

"Ikävöitkö minua?" Kysyn päästessäni miehen luokse.

"En? Mistä sellaista sait päähäsi?" Harry katsoo minua ihmeissään, mutta miehen katseesta näkee hänen vitsailevan.

"Hmm.. En tiedä." Sanon mietteliäänä ja menen miestä lähemmäksi.

"Ehkä siitä, että tulit hakemaan minut töistä?" Kysyn hiljaa ollessani niin lähellä kiharapäätä, että tunnen hänen hengityksensäkin.

Harryn kulmakarvojen väliin ilmestyy pieni ryppy miehen katsoessa minua. "Kuka sanoi mitään siitä, että olisin tullut hakemaan sinut?" Hän kysyy.

Lyön miestä hellästi takaraivoon. "Haista vittu Styles." Mumisen.

Harry puhkeaa raikuvaan nauruun. Pyöräytän miehelle silmiä, mutten voi olla hymyilemättä. Rakastan nähdä hänet iloisena, rakastan nähdä nuo hymykuopat, rakastan kuulla tuon naurun, rakastan- Louis rauhoitu, alitajuntani keskeyttää minut.

"Okei, ehkä tulin hakemaan sinut." Harryn sanat saavat minut takaisin maanpinnalle.

Virnistän miehelle. "Tiesin."

"Et pysty olemaan erossa minusta." Jatkan, vien katseeni miehen huuliin ja siitä takaisin hänen silmiinsä.

Harry siirtelee katsettaan huulieni ja silmieni välillä, virnuillen minulle. "Oletko varma ettet puhu itsestäsi?" Hän kysyy hitaasti.

Lyön Harryä hellästi olkapäähän, saaden miehen naurahtamaan. Kiipeän autoon etupenkille, kuljettajan viereiselle paikalla ja suljen oven. Kiharapää ilmestyy pian perässäni autoon, valtava virne säkenöiden miehen huulia.

"Älä esitä, että olisit vihainen." Hän virnuilee.

Pyörittelen miehelle vain silmiäni ja käännän katseeni ikkunasta ulos, Harryn jatkaessa lapsellista käytöstään ja kikatteluaan. En myönnä että rakastaisin kuunnella hänen kikatteluaan, vaikka se olisikin totta.

"Noniin Tomlinson se olisi perjantai. Kerros mitkä ovat illan suunnitelmat?" Kiharapää kysyy hetken päästä.

Käännän katseen ystävääni, tuijotellen häntä mietteliäänä. Harry siirtelee katsettaan vähän väliä minun ja tien välillä.

"Pidä katse ratissa Styles kun ajat." Virnistän miehelle hetken päästä.

Harryn kasvoille ilmestyy hymy. Hän kääntää katseensa nopeasti minuun ja sitten takaisin tiehen. "Älä häiritse minua."

"Häiritsenkö minä sinua?" Kysyn uteliaana, hivuttautuen hieman lähemmäksi miestä.

Näen Harryn keskittymisen vaikeutuvan, kuinka hänen vartalonsa alkaa väännähdellä ja kuulen kuinka kiharapää nielaisee kuuluvasti. Virnistän miehelle, mutta peräännyn kuitenkin ja istun takaisin paikalleni kunnolla.