I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 26

Hei ihanat! Mulla on taas kerran yllätys yllätys kiire, joten en ehdi tähän alkuun mitään höpöttelee. Oon nykyään tosi kiirenen ja mun pitäis juosta kolmeen paikkaan samaan aikaan koko ajan, eikä lähestyvä koeviikko ja stressi auta asiaan yhtään. Toivotaan ettei tästä tuu ongelmaa mun kirjan kanssa ja julkasu tahti pysyis samana! Mutta nyt kuitenkin mennääs uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Minusta se sopii sinulle täydellisesti." Totean, hörppiessäni samalla jäälattea.

Harry suoristaa päällään olevaa paitaa ja kääntyilee peilin edessä, mietteliäs katse silmissään.

"En oikein tiedä." Hän lopulta sanoo.

"Harry näytät todella hyvältä." Nousen nojatuolista ja kävelen miehen luokse.

Harry katsoo minua peilin kautta ja kääntyy ympäri huokauksen kera, päästessäni hänen luokseen. Vihreät silmät kohtaavat omani.

"No se on aika kiva." Hän mumisee.

"Jos et itse suostu ostamaan sitä, niin minä ostan sen sinulle."

Kiharapää katsoo minua hieman virnuillen. "Kai se on sitten pakko ostaa." Hän kuiskaa ja painaa hellän suudelman nenän päähäni, jonka jälkeen katoaa verhon taakse.

Menen takaisin istumaan nojatuolille ja nauttimaan latteani. Otan puhelimen takataskustani, huomaten siihen tulleen pari viestiä. Ensimmäinen viesti on Greetalta, hän kyselee kuulumisia ja muistuttelee kondomin käytöstä. Naurahdan viestille ja pudistelen hieman päätäni vastatessani parhaalle ystävälleni.

Toinen viesti on äidiltäni, joka myös kyselee kuulumisia ja kertoo Daisyn päässeen Doncasterin jalkapallo joukkueeseen, johon tyttö on halunnut jo jonkin aikaa. Vastaan äidille, kertoen meillä olevan aivan mahtava loma, kysyn myös, miten kotipuolessa menee ja sanon äidilleni, että onnittelee pikkusiskoani puolestani.

"Louis." Kuulen Harryn huikkaavan kauempaa, juuri kun olen saanut lähetettyä viestit.

Nostan pääni ja huomaan poikaystäväni heilauttavan kädellään, minua tulemaan luokseen. "Mennäänkö?"

"Joo." Noukin shoppailukassini nojatuolin viereltä ja nousen, suunnaten sitten Harryn luokse.

Luon miehelle pienen hymyn päästessäni hänen luokseen, saaden häneltä samanlaisen. Harry vie kätensä selälleni ja huikkaa vielä myyjille kiitokset, jonka jälkeen lähdemme jatkamaan matkaamme.

Harry avaa minulle oven, saaden minut pyöräyttämään itselleen silmiä. Laitan kädessäni olevat aurinkolasit silmieni eteen mennessäni ulos ovesta, jonka jälkeen nostan katseeni ja katselen Thaimaan keskustan maisemia. Hymyilen katsellessani ihmisten touhuamista. Pukumiehiä kävelee toisella puolella katua, kännykät korvillaan ja toisissa käsissään kahvikupit. Pienen matkan päässä äiti istuu penkillä kahden lapsensa kanssa, he naureskelevat ja syövät jäätelöä. Vaatekaupasta heidän takaa astuu juuri ulos kasa teinejä shoppailukassiensa kanssa. He naureskelevat jollekin, hörppiessään samalla mitä kalleimpia kahvijuomiaan, joista yli puolet on sokeria.

Ajatukseni keskeytyy kuitenkin nopeasti, tuntiessani jonkun ottavan kädestäni kiinni. Käännä katseeni henkilöön ja kohtaan poikaystäväni kasvot, joita nyt peittää mustat aurinkolasit.

"Mennäänkö syömään?" Hän kysyy.

En ollut edes tajunnut, kuinka nälkäinen olen ennen miehen kysyttyä. "Kuulostaa hyvältä, minun alkaakin jo itseasiassa olla nälkä."

Harry nyökkää. "Mennäänkö sinne mitä katselimme jo eilen?"

"Joo, se kuulosti niin hyvältä."