I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 53

Hei kaikki. Mä en oo aikoihin kiittäny teitä tälleen yleisestä, joten tänää on sen aika. Mun molemmat kirjat on fanfict listalla, luku kerrat ja tykkäykset on jo niin suuria lukuja, että oon ihan sanaton ja teijän ymmärrys ja tsemppi kommentit esim. viime luvussa on jotain aivan huikeeta. Mun tekis mieli halata teitä kaikkia. Kiitos, että luette vieläkin mun kirjotuksia, kiitos kaikista tykkäyksistä ja kommenteista ja kiitos, että ootte niin ihania ihmisiä. Ootte ihan parhaita tyyppejä❤️ Nauttikaa uudesta luvusta :) <3

Uusi päivä uudet kujeet, niinhän se on. Paitsi minulla. Kuten eilenkin niin myös tänään vietän päivääni peiton alla. Selailen kanavia televisiosta, mutta jokainen kanava on vain aivan täynnä joulumainoksia, vaikka jouluun onkin noin kuukausi vielä aikaa. En tarkoita, ettenkö joulusta pitäisi, enemminkin se, että täytän jo 25, enkä todellakaan halua miettiä asiaa. Se johtaisi vain ikäkriisiin.

Vihdoinkin löydän jotain katsottavan arvoista, nimittäin New Girlin neljännen tuotantokauden. Pidän sarjasta aivan hirmuisen paljon, joten päädyn katsomaan sitä.

Ystävyksillä on nähtävästi kiitospäivä ja yllätyksekseni jokainen heistä on sinkku, vaikka kuka vain voisikin huomata kuinka Schmidt kuolaa jälleen kerran Cecen perään. Se oli aluksi hauskaa, kuinka paljon Schmidt piti Cecestä, mutta nykyään se on vain ärsyttävää. Vaikkakin minua aina surettaa, kun mies puhuu siitä, kuinka paljon rakastaa tuota naista ja kuinka hän luulee, ettei ikinä naista saisi. Mutta hei ihan oikeasti, se on ilmiselvää, että sarjan käsikirjoittajat pistävät heidät vielä yhteen.

Itseäni käy enemmän sääliksi Nick ja Jess. He olivat niin suloinen pari yhdessä ja sopivat toisilleen oikein mainiosti. Totta kai olen kylläkin puolueellinen, sillä olen aina tykännyt kummastakin hahmosta erittäin paljon. Jess muistuttaa minua ihan Greetasta ja noh, Nick on minusta aivan mainio hahmoa ja hän on komeakin, ja sen takia mies onkin lempi henkilöni kyseisestä sarjasta.

Katselen hetken aikaa jaksoa, naureskellen, kuinka kaverusten kiitospäivän suunnitelmat eivät oikein meinaa onnistua. Ja totta kai kaverukset saivat vielä oikein mainion idean hankkia toisilleen seuralaiset illaksi, josta ei todellakaan tullut mitään.

Kuitenkin sarjan pauhatessa televisiossa, aikaisemmat mietteeni palaavat mieleeni. Minä todellakin täytän kuukauden päästä 25 vuotta. Alan lähestyä uhkaavasti kolmekymppisiäni. Tunnen kuinka ikäkriisi saa rintani puristumaan.

Enhän minä ole edes naimisissa? Onnekseni menimme Harryn kanssa kuitenkin kihloihin yli kuukausi sitten. Sentään sain sen hoidettua pois alta ennen kuin täytin 25. Mutta entäs lapset? Tajuan etten ole edes puhunut Harryn kanssa lapsista. Haluaako hän edes lapsia? Mitä jos Harry ei halua lapsia? Mitä minä sitten teen?

Olen unelmoinut omista lapsista siitä asti, kun olin 15 vuotta. Olen aina ajatellut hankkivani kaksi lasta, toivottavasti pojan ja tytön, muttei se haittaisi, jos saisin vaikka kaksi tyttöä tai kaksi poikaa. Tärkeintä minulle olisi vain, että he olisivat terveitä ja saisivat hyvän kodin ja todella toivon, että sellaisen voisin heille tarjota joskus tulevaisuudessa.

En ole edes tajunnut hierovani mahaani samalla kun ajattelen tulevaisuuttani ja mahdollisia lapsia, joita saisin. Katselen kättä vatsallani samalla silitellen vatsaani. Huokaisen syvään ja nielaisen kuuluvasti. Mitä jos Harry ei todella halua lapsia?

Minulla ei ole hajuakaan mitä tekisin sitten. Rakastan Harryä, minä todella rakastan. Mutta olen halunnut lapsia niin nuoresta asti, etten todellakaan halua heittää sitä unelmaa hukkaan. Ja entäs Harryn työ? Hän on erittäin kiireinen ja kuuluisa, en tiedä haluanko lapsilleni sellaista elämää. Hyvä, että kestän tätä itsekään.

Nyt Louis kerää itsesi, äläkä ajattele tuollaisia. Alitajuntani läpsäisee minua.

Siirrän käden pois vatsaltani ja jatkan televisiosta tulevan New Girlin katsomista. Juhlat eivät todellakaan ole menneet niin kuin ystävykset olettivat niiden menevän, ja heidän seuralaiset alkavatkin jo vähitellen lähteä. Jakso kestää tuskin viittä minuuttia pidempään, kun se jo loppuukin ja The Kardashianien uusinta alkaa. Päätän sammuttaa television ja avaan mieluummin Netflixin. En ole ikinä tykännyt Kardashianeista ja tuskin tulen ikinä pitämäänkään. Feikit ihmiset eivät ole oikein juttuni ja minusta se on todella surullista, että nuoret fanittavat heitä.