I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 19

(TÄRKEÄÄ ASIAA, LUE)

Hejsan kaikki! Se ois taas uus luku! Teistä oli jotkut kiinnostunut siitä Q&A:sta jota ehdotin tos viime luvun alussa ja aattelin siis pitää sen! Joten voitte jättää tähän ja tuleviin lukuihin kysymyksii, jos teillä sellasia on. Otan kysymyksii vastaan 13.2. asti, joten keksikääs kaikkee maailman ja taivaan välillä mitä haluutte tietää, nii minä vastailen niihin sit 14 päivä! Kyseltiin kans et teenkö sellasta, et tän tarinan henkilöiltä saa kysellä kysymyksii nii valitettavasti sitä en tee. Mutta nyt pidemmittä puheitta, mennääs uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Hyräilen onnellisena kaataessani lisää kahvia asiakkaiden kuppeihin. Kävelen, samalla vihellellen yhtä Harryn laulua, takaisin tiskin taakse. En nyt juuri muista laulun nimeä, se oli jokin hedelmä olen aivan varma. Päärynä? Omena?

"Noniin Tomlinson, kerro mikä nyt noin saa sinut iloiseksi?" Amy kysyy ja sulkee oppikirjansa.

"Mikä?" Kysyn kasatessani pieniä laatikoita ja käännän katseeni ystävääni.

"Kaikki tuo hyräily ja viheltely, sinähän melkein hypit onnesta ja sitä ei ole tapahtunut sitten Harry lähdettyä takaisin kiertueelleen."

En voi estää hymyn kasvamista huulillani.

Kohautan vain olkiani. "En tiedä mistä puhut." Totean ja menen kassalle uuden asiakkaan luokse.

"Hei, miten voisin olla avuksi?" Kysyn keski-ikäiseltä punahiuksiselta naiselta hymyillen.

"Ottaisin suklaa muffinssin ja kahvin maidolla mukaan." Hän toteaa aika tylysti, jos minulta kysytään.

Nyökkään ja otan muffinssin vitriinistä. Kaadan kuppiin kahvia ja lisään vielä maidon, jonka jälkeen lasken ostokset tarjottimelle ja lasken koneella ostosten hinnan.

"Se tekisi £7" Sanon.

Naisen ojentaa minulle tasarahan ja ottaa ostoksensa, mutisten kiitokset. Hänellä ei tainnut olla hyvä päivä.

Olen kuitenkin jo tottunut tuollaisiinkin asiakkaisiin, joten en ota siitä itseeni. Suuntaan seuraavaksi keittämään lisää kahvia, saaden pian Amyn taas riesakseni.

"Kerro minulle Louis, mikä saa sinut noin... Iloiseksi ja positiiviseksi?"

En vastaa naisen kysymyksen ja pysyn ihan hiljaa, keskittyen vain kahvin keittämiseen, kunnes huomaan Amyn kasvoista naisen viimein tajunneen iloni syyn.

"Harryn kiertue loppuu tällä viikolla." Hän kuiskaa ja hymy nousee hänenkin kasvoilleen.

En voi estää hymyn kasvamista huulillani, katsahdan Amya hymyillen. Nyökkään hänelle ja lasken veden kahvinkeittimeen.

"Onko siitä tosiaan jo niin kauan?"

Nyökkään. "On viimeinkin, en voi uskoa että pystyin edes tähän." Naurahdan.

"Viimeinkin saan taas nukkua hänen vierellään ja pitää häntä kädestä ja vain nauttia miehen seurasta." Huokaisen onnesta.

"Noniin prinsessa lopetapas unelmointi ja keskity töihin." Amy toteaa, saaden minut pois ajatuksistani.

Ravistan hieman päätäni ja tajuan veden valuvan jo yli pannusta.

"Voi perk-" Nostan vesikannun pois ja katson sotkua, jonka olen saanut aikaiseksi.

Juuri samaan aikaan ulko-oven kello kilahtaa, ilmoittaen uudesta asiakkaasta. Katson taakseni ovelle, nähden kokonaisen suurperheen tulleen sisään.