I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 56

Hejsan! Tosiaan katoin tossa mun vihkosta, johon oon kirjottanu tän kirjasarjan jokasen luvun juonesta jotain pieniä muistiinpanoja, että mitä tähän lukuun pitäis kirjottaa. Ja mikä mua sitten odotti siellä oli jotain mitä en voi uskoa todeks. Tää on nimittäin tän kirjasarjan toisen kirjan viimenen luku. Kyllä, juuri sinä siellä luet tän kirjan viimeistä lukua! Mutta ennen ku joku ehtii innostuu, että viimein tää on ohi tai itkemään, että tää on ohi niin mulla on teille kuitenkin hyviä tai huonoja uutisia. Nimittäin tähän kirja sarjaan tulee vielä yksi osa, jonka ensimmäinen luku ilmestyykin jo kahden viikon päästä maanantaina, kun palaan hiihtolomalta! Joten ei muuta kuin viimesen luvun kimppuun ja seuraavan kerran nähäänkin sitten uuden kirjan parissa!

Laitan kiinni viimeisetkin kalvosin napit pukuni takista. Suoristan hieman takkia ja siirrän katseeni peiliin.

Sudin kädellä hiuksiani ja sekoitan niitä hieman. Otan kylpyhuoneessa olevasta kaapista hiusvahani. Otan rasiasta hieman vahaa käsiini ja alan hieroa sitä hiuksiini. Levittelen vahaa sinne tänne ja alan sutimaan kiharoita hiuksiani. Laittelen kutrejani sinne tänne, vetäen käsiäni hiusteni lävitse niin kuin aina teen. Katson itseäni peilistä keskittyen vain hiuksiini. Otan vahaa hieman lisää hiusvaha rasiasta ja jatka kiharoideni sutimista.

Saatuani hiukseni ruotuun suoristan ryhtini ja tarkastelen itseäni peilistä. Suoristan puvun takkini ja putsaan pukua vähän käsilläni niin kuin siihen muka olisi joitain pieniä pölyhiukkasia muka tullut. Mutta teen sen jo automaattisesti aina kun käytän pukua.

Tuijotan itseäni peilin kautta jonkin aikaa, vien katseen itsessäni hiuksista varpaisiin asti ja huokaisen syvään. Minua ei ole aikoihin jännittänyt näin paljon. En voi uskoa, että todella teemme tämän Louisin kanssa. Vatsaani sattuu jonkin verran jännityksen takia, tuntuu kuin joku tekisi vatsassani kuperkeikkoja. Tuntuu kuin oksentaisin kohta.

"Harry!" Louis huutaa minua, mikä saa ajatukseni muualle tästä jännityksestä

Ehdin kääntyä poispäin peilistä, kun tuo suloinen sinisilmä avaa kylpyhuoneen oven. Jähmetyn kuitenkin paikoilleni, kun silmäni viimeinkin saavuttavat miehen.

Louis näyttää aivan... niin... hän näyttää aivan täydelliseltä. Mies on pukenut tumman sinisen puvun, jonka alle hän on laittanut valkoisen aluspaidan. Hänen kaulaansa koristaa musta solmia ja hiuksensa mies on nostanut pystyyn. Louis on kuitenkin laittanut hiuksensa eri tavalla, kun ennen. Ne näyttävät jotenkin... niin erilaisilta ja mies näyttää nuoremmalta, ja erittäin seksikkäältä. Mieleni tekisi repiä nuo vaatteet kihlattuni päältä ja heittää hänet sängylle.

"Harry onko kaikki hyvin?"

Pudistan hieman päätäni. Taisin olla omissa ajatuksissani. "Hä? Joo on, kuinka niin rakas?"

"Ei kun sinä et vain vastannut mitään ja jäit tuijottamaan minua." Louis kertoo.

"Ei, kun minä vain..." Tunnen, kuinka puna ilmestyy poskilleni.

"Sinä mitä?" Louis kysyy ihmeissään.

Pudistan päätäni, hymyn ilmestyen samalla kasvoilleni. "Olet vain niin hyvännäköinen rakkaani." Sanon hiljaa.

Astun askeleen miehen luokse. Vien käteni kihlattuni alaselälle, painaen miehen kiinni itseeni. Puna on ilmestynyt Louisinkin kasvoille.

"K-kiitos, niin sinäkin." Louis änkyttää.

Painan sormeni Louisin huulille. Sinisilmä siirtää katseensa sormeeni, kuitenkin nostaen katseensa sitten takaisin omiin silmiini. Virnistän hieman siirtäessäni molemmat käteni miehen poskille. Tuon Louisin kasvot ihan omieni eteen, otsamme ja nenämme koskettaen hellästi toisiaan. Pystyn tuntemaan Louisin lämpimän hengityksen vasten kasvojani.