I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 25

Hejsan kaikki! Se ois taas maanantai, mikä tarkottaa uutta lukua! Mulla ei oo tähän alkuun oikeen mitään höpöteltävää ja käyn muutenkin breakdownia tällä hetkellä, sillä sain katottuu mun lempisarjan loppuun asti alle tunti sitte. (Kyllä mä itken sarjan takia, don't judge). Joten joo, toivottavasti kaikilla on ollu hyvä maanantai ja niille jotka palas takas koulunpenkille tänään, I feel so sorry for you guys. Mutta pidemmittä puheitta mennääs uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Katselen Harryä aurinkolasieni takaa, hänen tullessaan luokseni. Mies luo minulle pepsodent hammashymynsä ja hymyilen miehelle takaisin.

"Olkaas hyvä." Hän sanoo ojentaessaan minulle vanilja jäätelöni ja istuu vierelleni.

"Kiitos."

Otan jäätelön käteeni ja alan nautiskelemaan sitä. Käännän katseeni sitten Harryyn ja hänen jäätelöön, mikä on mitäs muutakaan kuin mansikkaa.

"Onko hyvää?" Kiharapää yhtäkkiä kysyy.

Nyökkään miehelle ja nuolaisen jäätelöäni. Nojaan pääni miehen paljasta olkapäätä vasten ja suuntaan katseeni takaisin merelle.

"Tuntuu niin oudolta lähteä jo parin päivän päästä, kaksi viikkoa meni todella nopeasti." Totean nuoltuani hetken aikaa jäätelöäni.

"Mmm." Harry mumisee vastaukseksi.

Luon katseeni poikaystävääni ja seurailen miestä, hänen syödessä jäätelöään. "Oli hyvä idea viettää tämä päivä rannalla, on todella kaunis päivä." Kiharapää toteaa, kun suuntaa katseensa viimeinkin minuun.

En voi olla naurahtamatta jäätelölle, joka on sotkenut miehen suun ympäryksen. "Sinulla on vähän jäätelöä suusi ympärillä." Totean.

Harry punastuu hieman ja pyyhkii naamansa servetillä, joita oli myös tuonut mukanaan. "Älä tuomitse Louis se tapa on tullut isältä, hänelle käy vieläkin joka kerta samoin." Mies selittää.

Yritän estää irvistyksen kasvamasta huulillani. "Sinulla on vielä vähän tuossa." Totean ja osoitan kohtaa omissa huulillani.

Harry pyyhkii kohtaa väärältä puolelta.

"Ei, kun toinen puoli."

Kiharapää yrittää pyyhkiä kohtaa, muttei saa sitä pois. "Anna kun minä."

Nuolaisen sormeani ja pyyhkäisen sillä pariin otteeseen kohdan yli, saaden sen pois. Jätän katseeni Harryn huuliin. Ne ovat niin vaaleanpunaiset ja paksut. Niin pehmeät.

Avaan suutani hieman ja nostan katseeni ylemmäs, kohdatakseni Harryn katseen. Hymyilen hieman miehelle, saaden hänetkin hymyilemään. Painan käteni miehen takaraivolle ja tuon hänen päätään hieman lähemmäs omaani. Suljen silmäni, jonka jälkeen painan huuleni miehen omille.

Suutelen Harryä hellästi, hänen tietenkin vastaten suudelmaan. Suudelma on lempeä ja rauhallinen. Miehen minttuinen maku täyttää suuni, enkä voisi olla nauttimatta siitä. Harry nostaa kätensä poskelleni ja alkaa silitellä sitä hellästi irrottautuessaan suudelmasta.

Huokaisen hiljaa onnesta ja avaan silmäni varovasti. Räpsytän silmiäni pari kertaa hitaasti, ennen kuin kohtaan miehen katseen. Harry katsoo minua lumoutuneena.

"Mitä?" Naurahdan hiljaa.

Harry huokaisee onnesta ja pudistelee päätään. "Olet vain niin kaunis." Hän sanoo hiljaa ja painaa huulensa takaisin omilleni.

Suljen uudelleen silmäni ja huokaisen hellästi miehen suuhun. Painan huuleni tiukasti miehen omia vasten ja nautin tutuista paksuista ja maukkaista huulista omillani.