I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 4

Se ois taas maanantai! Mulla on tällä hetkellä aika kiire, joten en ehi miettii tähän alkuun teille mitään kivaa, mutta toivon et teillä kaikilla on ollu tosi kiva päivä! Ei muuta kuin uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Jatketaanko matkaa?" Kysyn parhaalta ystävältäni, samalla nauttien jäälattestani.

"Joo kohta, odota hetki." Saan vastaukseksi.

Käännän katseeni Greetaan ja huomaan tytön muokkaavan kuvia puhelimellaan, samalla juoden kahviaan. Huokaisen syvään ja pyöräytän silmiäni huvittuneena.

"Haluan seuraavaksi käydä yhdessä meikkikaupassa etsimässä paria asiaa." Nainen jatkaa ja laskee kahvimukinsa pöydälle.

"Älä sitten tuhlaa kaikkia rahojasi." Varoitan, jonka takia saan parhaalta ystävältäni murhaavan mulkaisun.

Naurahdan, Greetan näyttäessä minulle keskisormea, hänen kuitenkin jatkavan kuvien muokkaamista sen jälkeen.

Pudistelen päätäni ja otan uuden hörpyn lattestani, kääntäen katseeni Lontoon kiireiseen liikenteeseen.

Eilisiltainen kohtauksemme on unohdettu täysin ja Greeta ei ole maininnut asiasta mitään, hyvä. Hän siis tajusi, ettei asiasta puhuta. Haluan vain unohtaa koko jutun ja sen saakelin kiharapään. Haluan nauttia viikonlopustani parhaan ystäväni kanssa. Valitettavasti se ei ole niin helppoa, sillä eräät smaragdisilmät eivät jätä mieltäni rauhaan.

"Ajattelin jos käydään siellä meikkikaupassa ja parissa muussakin kaupassa. Sen jälkeen voitaisiin käydä syömässä kunnon ruoka ja sitten suunnata takaisin hotellille, valmistautumaan iltaa varten." Greeta keskeyttää ajatukseni.

Otan uuden hörpyn juomastani, jonka jälkeen nyökkään ja vastaan myöntävästi ystäväni ehdotukseen.

"Minne me ollaan siis menossa illalla?" Kysyn hetken päästä ja käännän katseeni parhaaseen ystävääni.

Tyttö käyttäytyy kuin ei olisi kuullutkaan minua ja tuijottelee vain puhelimensa näyttöä, ottaen samalla uuden hörpyn juomastaan. Lopulta hän kuitenkin nousee pöydän äärestä ja sulkee puhelimensa.

Greeta kääntää katseensa minuun. "Jatketaanko matkaa?" Hän kysyy.

Huokaisen syvään ja pudistelen päätäni, antaen kysymykseni olla. Nousen pöydän ääreltä myös ja lähdemme suuntaamaan tätä niin hienoa ja mahtavaa meikkikauppaa kohti.

~

"Minähän sanoin, että rauhoitu niiden rahojen käytön kanssa." Huokaisen syvään.

"Uuugh, mutta et ymmärrä Louis! Ne olivat merkkimeikkejä ja minun oli pakko saada ne! ...Ja se huppari... ja se mekko... ja ne farkut" Greeta selostaa vieressäni.

"Ja kaikki muukin mitä sinulla noissa kasseissa on?" Kysyn ja katsahdan kasseihin, joita ystävättäreni parhaimmillaan kantaa.

Greeta hymyilee minulle leveästi. "Noniin no... Okei no ehkä minulla on pieniä ongelmia shoppailun kanssa. Mutta Louis kiltti, jos maksat meidän ruuat tänä iltana, lupaan maksaa sinulle takaisin seuraavasta palkastani, kilttiii." Ystävättäni anelee.

Voi kyllä, Greeta meni ja tuhlasi melkein kaikki rahansa vaatteisiin ja meikkeihin, jonka takia tytöllä on vain parikymmentä puntaa, joilla hänen pitäisi pärjätä pari päivää. Ja tässä vaiheessa minä tulen mukaan kuvaan, sillä hänellä ei todellakaan ole varaa maksaa syömisiään.

Huokaisen syvään ja katson ystävääni turhautuneena, hänen hymyillessään minulle leveästi ja pyytävästi.

"Okei, okei. Minä maksan." Luovutan.