I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 40

Hejsan alla! Uus viikko alko, mikä tarkottaa myös uutta lukua! Miten teijän viikko meni ja millanen päivä teillä tänään on ollu? Mulla viime viikon alku oli aika kiirenen, loppuviikon vietinki sitten mun poikaystävän kaa ja viikonlopun otin rennosti ja hengailin kaverinkaa. Eipä oikee mitään ihmeellistä, toivottavasti teillä oli hyvä viikko❤️ Eipä mulla oikeestaan muuta, mennään vaan uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)<3

Kaksi viikkoa myöhemmin makoilen taas kerran, kuten joka päivä, auringonottotuolillani, kuunnellen jälleen kerran lempisoittolistaani. Tällä kertaa kuitenkin ilman kirjaa, sain sen luetuksi vain kahden päivän sisällä täällä ollessamme. En yhtään ihme, sillä kuten arvelinkin Harry on tehnyt bändinsä kanssa levyä koko ajan. Vaikka olemmekin melkein koko ajan samassa talossa, en siltikään näe poikaystävääni päivän aikana melkein yhtään ennen iltaa.

Rusketusta olen saanut ja paljonkin, urheiluni on hieman vähentynyt ja ruoka haluni kasvanut, mutta sisälläni oleva tyhjyys ei ole muuttunut ollenkaan parempaan suuntaan. Tajuttuani Mitchin tunteet Harryä kohtaan olen itseasiassa tuntenut itseni huonommaksi, tunnen niin henkistä kuin fyysistäkin pahoinvointia. Yksinäisyyden tunteeni on kuin turvonnut, samoin jo ennen koholla ollut ahdistukseni.

Suurimman osan ajasta tuntuu kuin Harry ei edes huomaisi minua, se on aina Mitch, bändi ja levy. En ole tuntenut oloani näin yksinäiseksi sitten sen jälkeen, kun lukiossa tulin kaapista ulos.

Muistot kuinka paras kaverini jo lapsuudesta asti jätti minut yksin, kuinka menetin kaverini ja minua alettiin kiusaamaan ilmestyvät pääni taka-alalta. Ihokarvani nousevat pystyyn niitä seuraten kylmät väreet, jotka kulkevat ihoni lävitse. Suljen silmäni ja huokaisen syvään, yrittäen työntää huonot muistot takaisin sinne missä niiden kuuluisi ollakin. Onnekseni Greeta pysyi rinnallani ja tutustuimme Amyyn, en tiedä mitä olisin tehnyt ilman heitä. Pyyhin aurinkolasieni takaa pari ilmestynyttä kyyneltä ja yritän rentoutua uudelleen, yrittäen unohtaa Mitchin ja hänen tunteensa.

Shania Twainin laulun "Still the One":nin alkaessa soida kuulokkeistani alan hieman väsyä. Silmäluomeni lipsuvat alemmas, vaikka yritän kaikella voimallani pitää ne auki. Kuitenkin Ed Sheeranin biisin "Happier" alkaessa vaivun jo uneen.

~

Sateenkaari maailmani loppuu kuin seinään herätessäni jonkun hieroessa hartioitani. Huokaisen syvään isojen ja lämpimien käsien liikkuessa yläselälläni, mikä on ollut jumissa ja kipeä jo pidemmän aikaa. Kädet ovat todella isot ja pehmeät, mutta sormen päät ovat kovettuneet, joista tunnistan hierojan olevan Harry. Miehellä on isot ja pehmeät kädet, mutta kitaransoiton takia hänen sormenpäänsä ovat kovettuneet. Nautin hieronnasta kuin viimeisestä päivästä. Poikaystäväni käsien liikkuen vähän väliä alemmas selälläni.

Pysymme molemmat täysin hiljaa. Ympäriltämme kuulu vain korviltani vierelleni tippuneet kuulokkeet, joista kuuluu todella hiljaisesti biisin rytmi.

Kuin kirouksesta meidän hiljainen ja ihana hetkemme on rikottu ehkä vihatuimman henkilöni johdosta.

"Harry tuletko? Meidän pitäisi jatkaa!" Mitchin ääni tärisee tärykalvoissani.

Estän itseäni kaikella itsehillinnällä jota minulla on, etten menisi paiskaisemaan takapihan ovea tuon viiksimiehen nenän edestä ja jatkaisi rauhallista ja ihanaa hetkeä poikaystäväni kanssa.

"Ei nyt Mitch, vietän loppu päivän Louisin kanssa." Harry kuitenkin huudahtaa takaisin.

En tiedä kuulinko väärin vai olenko vielä unessa. Nostan pääni patjalta nopeammin kuin olen ikinä mitään tehnyt ja tuijotan poikaystävääni pöllistyneen näköisenä, hänen katseensa ollessa Mitchissä.