I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 22

Iltaa ihanat! En myönnä ettäkö oisin meinannu unohtaa julkasta tänään luvun, mutta se saattaapi olla syy miks julkasen tän näin myöhään, (Sorry guys). Mulla on kuitenkin nyt sen verran kiire, etten ala tässä muuta selittelee. Haluun kuitenki muistutta, että Q&A luku tulee julki TÄNÄ keskiviikkona, joten nyt on teiän mahis laittaa viimesetkin kysymykset! Kysymyksii saa siis laittaa vielä koko huomisen päivän, mutta EI enää keskiviikkona!! Nyt kuitenkin mennään uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Herään seuraavana aamuna ärsyttävään piipittävään ääneen. Avaan silmäni melkein heti ja otan yöpöydältä puhelimeni, jossa herätykseni on mennyt päälle ja sammutan herätyksen. Lasken puhelimeni takaisin pöydälle ja hieron ohimoani, huokaisten samalla hiljaa. 

Hetken aikaa heräteltyä itseäni käännän katseeni vieressäni makaavaan poikaystävääni, joka tuhisee onnellisena. Hän on vielä sikeässä unessa, enkä yhtään ihmettele miksi, eihän kello ole melkein mitään vielä. 

Katselen hetken aikaa sikeästi nukkuvaa poikaystävääni ja vain nautin näystä edessäni, seurailen, kuinka miehen paljas selkä kohoilee ja laskee hänen hengitellessään rauhallisesti. Hivuttaudun hiljalleen häneen päin ja alan piirtelemään sormellani ympyröitä miehen selkään.

Louis ei reagoi kosketukseeni, eikä se ole mikään yllätys pojan unenlahjoja miettien. Lasken pääni miehen selälle ja alan painella pieniä suudelmia sinne tänne hänen selkäänsä, niskaansa ja olkapäille. Viimeinkin painaessani suudelman miehen yläselkään, tunnen hänen värähtävän allani, saaden virnistyksen kohoamaan huulilleni. Painan seuraavan suudelman miehen olkapäälle, mutten saa mitään reaktiota miehessä.

Painan suudelman miehen kaulalle ja imen sen herkkää ihoa hieman, mikä saa miehen huokaisemaan. "Huomenta rakas." Kuiskaan irroitettua huuleni.

Louis kääntyy selälleen ja avaa silmiään hieman, kohdaten katseeni. Miehen huulilla on mitä upein hymy, enkä voi olla hymyilemättä.

"Huomenta." Hän vastaa ihanalla aamuäänellään.

Siirrän toisen käteni miehen yli hänen kyljen vierelle, niin että käteni ovat hänen molemmin puolin ja laskeudun hänen tasolleen painamaan suudelman miehen huulille. Suudelma on lempeä ja hidas, täynnä hellyyttä. Tunnen kuinka lämpö täyttää minut sisältäpäin suudellessani tuota miestä ja kuinka perhoset lepattavat vatsassani. Joudun kuitenkin pian irrottautumaan suudelmasta, sillä meidän täytyy alkaa valmistautua lentokentälle lähtöön. 

Nostaessani kroppaani ylemmäs miehen päältä, Louis ottaa kätensä niskani ja selkäni taakse yrittäen saada minut takaisin. Painan vielä toisen hellän suudelman miehen huulille, jonka jälkeen nousen viimeinkin. Louis alkaa vinkua ja sinisilmä yrittää saada minut takaisin sänkyyn, mikä saa minut naurahtamaan.

"Louis meidän täytyy lähteä pian lentokentälle." Muistutan etsiessäni lattialta farkkujani. Mihin oikein jätin ne?

Louis mumisee sängyllä vastalauseita ja huokailee kuin pieni lapsi, joka ei halua lähteä kouluun aamulla. Nostaessani katseeni mieheen hän on kääntynyt vatsalleen, pää tyynyään vasten. Miehen mehukas ja muhkea perse komeilee paljaani aivan katseeni alla ja anelee minua luokseen. Siitä on niin kauan, kun olen viimeksi tuntenut Louisin kosketuksen ja minun on ollut häntä niin kova ikävä. Minun on kuitenkin pakko pysyä vahvana, ainakin toistaiseksi, sillä lento ei odota. Ehkä myöhemmin sitten.

Löydän viimeinkin housuni Louisin hupparin alta, hänen työtuolinsa päältä. "Louis nouse nyt." Hoputan miestä, vetäessä housuja jalkaani.

Saan vastaukseksi vain muminaa. "Minä kun luulin, että odotit tätä matkaa enemmän kuin mitään." Sanon, saamatta miehessä kuitenkaan mitään liikettä.