I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 21

Selailin tossa viimeyönä kommentteja ja vihdoin vastailinki teille taas parin viikon jälkeen. (Mulla oli paljon kokeisiin lukua, joten armahtakaa mua). Te ootte laittanu tosi kivasti noita kysymyksiä ja siellä on tosi hyviäkin kysymyksii, kiitos niistä! Teillä on vielä pari viikkoa aikaa laitella niitä, eli jos nyt haluutte tietää jotain musta, mun fanittamisesta, tästä kirjasta yms. nii tää on aivan mainio hetki siihen! Eipä mulla muuta, mennääs uuden luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Tarvitsen ainakin uudet uimashorsit ja aurinkorasvaa."

"Paljon aurinkorasvaa"

"Ja uudet aurinkolasit, vanhat menivät rikki vähän aikaa sitten."

"Harry onko Ranskassa lämmin? Niin lämmin, että siellä voisi vaikka uida tai odota minä tarkistan asian." Louis selittää niin nopeasti, etten enää edes muista kaikkea.

Lentomme Thaimaiseen lähtee tänä yönä emmekä ole pakanneet Louisin kanssa ollenkaan. Heräsin aamulla siihen, kun mies riuhtoi minua ylös sängystä ja selitti paniikissa, kuinka meillä on alle 24 tuntia aikaa saada kaikki tavarat pakatuksi pitkälle lomamatkallemme.

Minulle on ihan helppoa pakata, vaikka vuoden reissulle vain parissa tunnissa, mutta poikaystäväni käytöksestä päätellen hänelle se ei taida olla niin helppoa vaan enemmänkin todella stressaavaa. Louis on juossut koko aamun tai no kello on jo puoli yksi, joten koko aamupäivän taloaan ympäri yrittäen pakata tavaroitaan, ja miettiä mitä kaupasta pitää vielä hakea ennen lähtöämme.

Olin tehnyt meille sämpylöitä ja keittänyt teetä, jotta Louis rauhoittuisi edes hetkeksi ja voisi nauttia pienestä purtavasta kanssani. Mies pysyi tuolissa tuskin viittä minuuttiakaan, kun jo hyppäsi ylös ja jatkoi stressaamista.

"Ja sitten pitää vielä hakea jotain tekemistä lentomatkoille, tiedäthän, ne ovat todella tylsiä."

Nousen pöydän ääreltä ja menen poikaystäväni luokse, hänen jatkaessaan selitystään lintansa asioista mitä pitää muistaa tai hakea. Otan Louisia hauiksen kohdalta kiinni ja käännän miehen kokonaan minuun päin.

Kohtaan miehen katseen. "Louis rauhoitu nyt edes vähän."

"Mutta kun Har-"

"Louis lennon lähtöön on vielä hyvin aikaa, kyllä me ehdimme. Hengitä nyt edes."

Mies pysyy vaiti ja vain katsoo minua silmiin, silittelen hellästi miehen hauista, yrittäen rauhoitella häntä.

"Kuule, olen elämäni aikana matkustellut niin paljon ja pakannut monen kuukauden tavarat vain parin tunnin varoitusajalla, uskon meidän pystyvän tähän." Virnistän hieman miehelle.

Louisin poskille ilmestyy hellä puna ja mies laskee katseensa jalkoihimme. 

Hän nyökkää. "Olet oikeassa."

En voi estää hymyn ilmestymistä huulilleni. Lasken etusormeni miehen leuan alle ja nostan sitä niin, että kohtaan nuo kauniit siniset silmät. "Ei sinun tarvitse nolostella." Sanon hiljaa.

"Ymmärrän, että sinua pelottaa hieman. Olemme kuitenkin niin kauan poissa ja on paljon muistettavaa."

Louisin huulille kaartuu pieni hymy. "Olet liian hyvä minulle." Hän mumisee.

Naurahdan ja kohautan olkiani. "Paska puhetta." Sanon hiljaa ja nostan Louisin päätä vielä hieman ylemmäs, että saan painettua huuleni miehen omille.

Suudelma on hidas ja lempeä, tunnen kuinka perhoset vatsassani alkavat lennellä Louisin huokaistessa hellästi huulteni väliin. Lasken käteni miehen alaselälle ja toisen hänen täydelliselle perseelleen. Louisin varvistaessa ja kiertäessään kätensä ympärilleni, koukistan hieman polviani, jotta saan käteni miehen jalkojen alle ja nostan hänet syliini. Pieni inahdus karkaa poikaystäväni huulilta, enkä voi olla virnistämättä.