I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 32

Hejsan kaikki! Kesä on nyt virallisesti alkanu ja mä tälläkin hetkellä teen koulu ja kirjaan liittyviä hommia parvekkeella bikiinit päällä ja kuulokkeet korvissa, enkä oo aikoihin ollu näi rentoutunut vaikka tässä hommia teenki. Mutta mites teijän kulunut viikko on menny? Mitä ootte tehny? Tell me guys! Haluun tähän loppuun vielä sanoa, että mä tosiaankin kirjotin kuin kirjotinkin viime lukuun smuttia. Kertokaan mielipiteenne siitä kans, mitä mieltä olitte ja oliko hyvin kirjotettua? Haluisin vaan kuulla teijän mielipiteitä, sillä se oli mun ensimmäinen kerta kun IKINÄ oon kirjottanu mitään tollasta ja sitä muuten kirjotettiin ja kauan. Mennääs nyt kuitenkin uuden luvun pariin. Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Aamulla herään kamalaan kolahdukseen, mikä saa minut melkein hyppäämään ylös sängystä. Nousen käsieni varaan ja katselen ympärilleni hädissäni. Tajuan kuitenkin nopeasti äänen tulleen keittiöstä, ja kun siirrän katseen verelleni sängylle, huomaan paikan olevan tyhjä.

Lasken käteni Harryn paikalle sängyllä ja tajuan paikan olevan jo viileä, mikä tarkoittaa, että Harry on noussut jo jonkin aikaa sitten. Yhtäkkiä alan kuulla keittiön suunnalta viheltelyä ja muuta kolinaa. Pudistelen hieman päätäni ja venyttelen käsiäni, huokaisten syvään laskiessa käteni.

Haukottelen makeasti, jonka jälkeen hieron kasvojani hieman. Pudistelen sitten päätäni ja nousen sängyltä. Noustessani kuitenkin seisomaan, suustani pääsee pieni vinkaisu ja meinaan huudahtaa. Jumakauta perseeni on kipeä.

Nielaisen ja huokaisen syvään, ottaen sitten pari askelta eteenpäin. Suuntaan boksereideni luokse, jotka ovat keskellä huoneen lattiaa pienessä läjässä ja kumarrun hieman ottamaan ne maasta, päästäen suustani samalla pienen vinkaisun kivun takia.

"Ai perkele." Huokaisen hiljaa yrittäessäni laittaa ne jalkaan.

Alan ihmetellä miten perseeni voi olla näin kipeä, kunnes alan miettimään, että siitä on kyllä kauan aikaa, kun viimeksi seksiä harrastin. Se voisi hyvinkin olla syy. Nappaan vielä aamutakkini huoneen oven viereltä ja heitän sen päälleni, suunnaten sitten keittiöön.

Mitä lähemmäs keittiötä pääsen, sitä kovemmaksi viheltely muuttuu. Ollessani ihan keittiön kulman takana kuulen jopa pientä lauleskelua. Jään kuuntelemaan Harryn lauleskelua kulman taakse.

"I was stumbling, looking in the dark 
With an empty heart 
But you say you feel the same 
Could we ever be enough? 
Baby we could be enough"

Tunnistan biisin saman tien, se on nimittäin yksi lemppareistani. Sen sanat ovat mielestäni aivan uskomattoman kauniit. Käännyn pois kulman takaa ja jään nojailemaan keittiön karmia vasten.

"And it's alright 
Calling out for somebody to hold tonight 
When you're lost, I'll find the way 
I'll be your light" Harry laulaa hiljaa kauniilla äänellään.

"You'll never feel like you're alone" Kiharapää laulaa säkeen loppuun, jonka jälkeen kääntyy ympäri ja kohtaa katseeni.

"I'll make this feel like home." Laulan hiljaa seuraavan kohdan ja luon miehelle pienen hymyn.

Harryn kasvoille ilmestyy pieni hymy. "So hot that I couldn't take it 
Want to wake up and see your face 
And remember how good it was being here last night" Kiharapää laulaa ja astelee luokseni.

"Still high with a little feeling 
I see the smile as it starts to creep in 
It was there, I saw it in your eyes" Laulan sanat hiljaa, miehen astellessa luokseni.

Harry kiertää kätensä ympärilleni ja kierrän omani hänen niskansa taakse, miehen jatkaessaan laulamista. "I was stumbling, looking in the dark 
With an empty heart 
But you say you feel the same 
Could we ever be enough? 
Baby we could be enough"